Mitä todellisuus on?

"Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan"

Torstai 24.5.2018 klo 19.59 - R.J.

25.5.2018 Helsingin Sanomissa ollut kirjoitus ”Sanat kuin nyrkit” innoitti kirjoittamaan seuraavaa.

”Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan”

Useimmat ovat kuulleet tämän sanonnan! Mitä se sitten tarkoittaa? Ensin tietenkin ajatus kulkee niin, että jos huudan tai teen mitä tahansa niin siihen tulee vastine ”metsästä”. Siis oma tekemäni tai ajatteluni saa aikaseksi vastineen, äänen tai muun reaktion.

Kun puhutaan väkivallasta niin päällimmäisenä nousee aina ajatus syyllisestä ja uhrista. Äärimmäisenä ilmaisuna ajatellaan narsistia ja sen uhria. Ovatko roolit näin selviä? Eivät ne ole! Molemmilla on roolinsa ja molemmilla on mahdollisuus vaikuttaa tapahtumiin. Miksi sitten ei ole helppo muuttaa toimintaansa ja siten vapautua vaikutuksista?

Itsessä olevaa pelkoa ei ole helppo kohdata. Sen siirtää itsensä ulkopuolelle jos mahdollista.  Pelolle etsitään kohde. Mikä tahansa kelpaa, ihminen, esine tai vaikkapa organisaatio. Molemmilla osapuolilla on tarve löytää kohde ja se tapahtuma on tavallaan sama molemmilla, vain tapahtuma syntyy eri suunnasta. Molemmilla on mielessä pelko, joka pyrkii tulemaan näkyväksi. Jotta siitä voitaisiin päästä eroon, se on saatava näkyväksi eli on etsittävä kohde, joka aiheuttaa meissä reaktion.

Mielessä oleva pelko ohjaa toimintaamme ilman että aluksi tajuamme sitä. Me mahdollisesti ihmettelemme miksi toimimme joskus kummallisella tavalla. Syynä on useimmiten tiedostamaton ja torjuttu pelko.

Sen näkyväksi saaminen on meidän mahdollisuutemme irrottautua vääränlaisista sidonnaisuuksista. Jos vielä opettelemme anteeksiantavaa mieltä niin vältymme siltä pelolta, joka jäisi jäljelle jos pelkästään ”pakenisimme” tilanteesta.

Luovu pelosta!

Sunnuntai 13.5.2018 klo 0.04 - R.J.

Katsoin Euroviisuja ja se Saaran biisin viesti kuulosti hyvältä!

Pelko on meidän oma (ei siis luojamme meihin asettama) ajatuksemme ja voisimme luopua siitä kuten Euroviisuissa esitti Saara Aalto!

Upea esitys häneltä ja upea viesti jokaiselle opittavaksi. Tee parhaasi ilman pelkoa. 

Työn syvempi merkitys. Jatkoa edelliseen kirjoitukseen

Tiistai 8.5.2018 klo 17.50 - R.J.

Millaisen työn olen ja olet valinnut? Luultavasti osa meistä on valinnut sopivan, mutta on niitäkin, jotka ovat "joutuneet" jonnekin työhön. Jos se ei tunnu sopivalta, eikä se anna mitään, kannattaisi harkita elämänmuutosta.

Kun itse lopetin varsinaisen työurani en uskonut itse, että kaipaisin työhön. En sinne varsinaisesti kaipaakaan vaan ainoastaan niiden ihmisten kohtaamisen takia tekisin ja teenkin koko ajan asioita. Se on se arvokkain osa olemista ja elämistä. Siinä saan näkyviin itsestäni monia asioita, hyviä mutta myös anteeksiannettavia. Näin on mahdollisuus kohdata se mitä me itseasiassa usein yritämme välttää. Kun sen oivaltaa ja opettelee kohtaamaan elämän kulku on mielenvapautta kohden! Jokaisen kohtaamisen jälkeen voisin lainata äitini sanat meidän keskustelujemme jälkeisenä päivänä: Kiitos, tänään on taas kevyempi päivä!

Työ on monille meille hyvä veruke kohdata ihmisiä!

Työn syvempi merkitys!

Sunnuntai 6.5.2018 klo 21.22 - R.J.

Mikä voisi olla työnteon syvällisempi merkitys kuin pelkästään ulkoinen tulostavoite?

Tämä kysymys nousi itselleni esiin 5.5.2018 kun Helsingin Sanomien pääkirjoitus arvioi sivistyksen, teknologian ja työn suhdetta.

Koko elämä on arvoitus ja mitä meille täällä tapahtuu tuntuu tapahtuvan ilman meidän omaa vaikutustamme. Niin se ei kuitenkaan ole, vaan tapahtuu se mihin kohtaamisemme toisten kanssa meidät johtaa. Kohtaaminen on kommunikointia ja siihen käytetty aika työstää meidän mieltämme. Ehkä sitä voisi sanoa sivistymiseksi. Sitä tapahtuu muuallakin kuin varsinaisissa oppilaitoksissa – kaikki tunnemme ihmisiä, joiden koulutus on vaatimaton, mutta asenne asioihin sivistynyt.

Tehokkuuden vaatimus pyrkii lyhentämään kohtaamisten kommunikointia tehokkuuden nimissä ja siten estää meitä syventymästä omaankaan mielen-maailmaamme, jonka perusteella teemme valintoja.

Siksi olisi tärkeä nähdä työtilanteet erinomaisena kouluttautumismahdollisuuksina. Se on vähintään yhtä tärkeätä meidän mielenhyvinvointimme kannalta kuin taloudellinen tehokkuus. Me saisimme silloin arkipäivässämme työstää mieltämme, emmekä joutuisi hakemaan aina ulkoista asiantuntija-apua. Voitaisiin sanoa että se on tehokasta kun mielemme hoituu tavallisessa arkipäivässä.

Näin voi sanoa, että yksi työn syvemmistä merkityksistä on mielemme hyvinvoinnista huolehtiminen.

Mitä ajatus kiitollisuudesta on?

Sunnuntai 29.4.2018 klo 21.03 - R.J.

Kiitollisuus!

Aamiaispöydässä keskustelimme kiitollisuudesta! Mitä se on ja miten ilmennämme sitä?

Samalla tavalla kuin muutenkin me liitämme asioihin omia arvolatauksiamme – ihan huomaamattamme – liitämme kiitollisuuteenkin niitä.

Koemme helposti, että meidän tulee olla kiitollisia. Se sisältää syyllisyyden, jonka olemme omaksuneet siksi, että meillä ylelisesti ottaen on kaikki hyvin.

Yhtä hyvin siihen voi liittyä odotus, joka sekin on turha.

Ollaan kiitollisia nyt niin silloin kiitollisuus on samalla anteeksianto, rukous ja rakkauden osoitus.

Kaikki odotuksemme ja syyllisyytemme ovat meidän elämämme esteitä, joita emme tajua. Niistä luopumalla vapautemme lisääntyy! Silloin voimme olla kiitollisia nyt!

Miksi koemme tulevamme väärinkohdelluksi?

Sunnuntai 15.4.2018 klo 13.46 - R.J.

Kuuntelin tänä aamuna Kenneth Wapnikcin luentoa Ihmeiden Oppikurssista ja päällimmäisenä jäi mieleen seuraava kysymys:

Miksi koemme, että meitä voidaan kohdella väärin?

Siksi että haluamme niin! Onko tuo totta, tekee mieli kysyä!

Olemme siis valinneet itsellemme sellaisen roolin. Haluamme, siis meidän ajateltu persoona haluaa, esittää viatonta ja siirtää sillä tavalla tiedostamaton syyllisyytemme ulkopuolellemme, siis muiden, kannettavaksi. Ihmeiden Oppikurssi opettaa, että se on tarpeetonta koska voimme oppia luopumaan syyllisyyden aiheuttamista pelon reaktioista. Se tapahtuu uskaltamalla tuoda näkyviin ne syyt, jotka koemme syyllistävinä. Silloin meidän ei tarvitse olla pelokkaita siitä, että ne tulisivat näkyviin ulkopuolisten tapahtumien laukaisemina. Voisimme katsella ympärillä olevaa maailmaa rauhallisin mielin. Siis emme yrittäisi olla jotain muuta kuin oma itsemme.

Haluatko eroon narsistista vai narsismista?

Tiistai 3.4.2018 klo 15.27 - R.J.

Haluatko eroon narsistista vai narsismista?

Miten vapautua koko ajatuksesta ja vapautua samalla siihen liittyvästä pelosta!

Tule kuulemaan ja keskustelemaan Era Novan saliin torstaina 19. päivänä huhtikuuta klo 16.30 – 18.00

Ihmeiden Oppikurssi: Ulkopuolellasi ei ole mitään!

Miksi haluamme nähdä ja lukea uutisia

Perjantai 9.3.2018 - R.J.

Alfa TV:n ohjelmassa Käännekohtia Taavi Vartia haastatteli toimittaja, kirjailija Juha Veli Jokista.

Siinä Jokinen kertoi toimittajan näkökulmaa työhönsä ammattina sekä henkilökohtaisena kokemuksena.

Ohjelmasta avautui minulle muutama ajatus!

Olemme kiinnostuneita uutisista koska haluamme tiedostamattamme peilata omaa elämäämme tätä kollektiivista elämäämme vasten. Peilata!

Olemme tiedostamattamme kiinnostuneita siitä mikä meidän elämämme tavoite eli totuus siitä on. Sehän on mielenrauhan saavuttaminen (kaiken hyväksyvä rakkaus) ja käytetään ilmausta ”totuus”. Katselemalla ympärillemme työstämme omaa maailmaamme!

Niin kauan kun annamme asioille merkityksiä (itse valittuja) teemme omasta maailmastamme sitä mitä koemme totena.

Kun alamme oivaltaa että tapahtumien arvo tulee omasta arvolatauksestamme alamme vapautua meitä rasittavista asioista.

Miten kommunikoimme ja kohtaamme ympäröivän maailman

Torstai 8.3.2018 klo 9.31 - R.J.

Elämämme muodostuu kommunikoinnista, yhteyksistä ympäristöömme. Siinä me valitsemme kahdesta vaihtoehdosta. Ilmennämme joko luottamusta (hyväksymistä, itsessämme olevaa rakkautta) tai sen puutetta (epävarmuutta, pelkoa). Kuitenkin vaikka ilmentäisimmekin jälkimmäistä, puutetta, senkin voidaan ajatella olevan viittaus luottamukseen, nimittäin se olisikin pyyntö. Jos saamme tähän hyväksymisen pyyntöön  myönteinen vastaus olemme saaneet sen mitä tarvitsemme!

Mitä tapahtuukaan, jos jälkimmäisen vaihtoehdon palaute ei olekaan toivottu? Siitäkin selvitään? Voit ottaa yhteyttä jos tarvitset lisätietoa!

Ajatus elämän tarkoituksesta!

Sunnuntai 4.3.2018 klo 19.18 - R.J.

Ajatus elämän tarkoituksesta:

Jokainen saa olla sitä mitä on! - Ei tarvitse olla muuta!

Saa ”menestyä” mutta ei ole mitään erityistä syytä tehdä niin. Pääasia on että olet oma itsesi ja se on menestystä. Kukaan ei saa täältä mukaansa mitään, paitsi ehkä ajatuksen että kaikki täällä on ”sitä samaa” , mitä se onkaan.

(viittaus Ihmeiden Oppikurssiin: Rakkaus hyväksyy kaiken!)

Miten haastavaa vanhemmuus on ja milloin se on ohi!

Sunnuntai 14.1.2018 klo 19.18 - Raimo Julkunen

Miten haastavaa vanhemmuus saattaa olla ja milloin se päättyy?
Vielä lähes aikuisenakin lapsen tulee sallia lähtemään maailmaa katsomaan, kuka milläkin tavoin, kohtaamaan maailman ilmiöitä. Lapsen palatessa hänet on vielä kerran otettava vastaan ja sallittava kertoa mitä hän maailmalla oli kohdannut.
Kuunnellessaan ”lapsen” kertomuksia houkutuksista, onnistumisista ja vääryyksistä joutuu vanhempi kohtaamaan omat kokemuksensa ja pelkonsa.
Jos aikuinen vanhempi siinä tilanteessa kykenee kuuntelemaan rauhan tilassa ”lapsen” kertomuksen, välttyy lapsi saamasta pelon tartunnan. Siinä lapselle annetaan mahdollisuus tajuta, että hän itse päättää oman mielenrauhansa – se ei ole riippuvainen ulkopuolella olevasta maailmasta!

Tarvitsemme vain rakkautta! (All we need is love!)

Tiistai 26.12.2017 klo 21.29 - Raimo Julkunen

Saimme kotiimme joululahjaksi huoneentaulun, jossa lukee "All we need is love!" Olen nyt sitä katsonut muutamana päivänä ja se tuntui todelta. Minä ja kaikki muut etsimme ja perustamme elämisemme siihen, että "saamme rakkautta". Näinhän ajattelemme.

Tänään luin sen ajatuksen taas! Se liittyi minuun ja kulki päivän mukanani ja lopulta se avautui uutena! - muuntunut ajatus kuuluu: All we have is love! 

Kaikki se mitä meillä todella on, on rakkautta! Kun sen oivallamme on meillä aina mukanamme se mihin voimme olemisemme rakentaa. Nähdessämme sen oikein on meillä koko ajan kaikki se mitä tarvitsemme! Muuta emme oikeastaan tarvitse koska sitä ei oikeasti ole edes olemassa - vain rakkaus on olemassa- muu mitä kuvittelemme näkevämme ja kokevamme on vain oman mielemme illuusiota.

Arvostetaanko asiakkuutta?

Tiistai 7.11.2017 - Raimo Julkunen

Arvostetaanko asiakkuutta?

Asiakkaan kokema voisi olla pääomaa, joka tuloutuisi kuten muukin pääoma.

Mitä me asiakkaat koemme ollessamme tekemisissä myyjien kanssa? Koemme että heillä on niin kiire, että he eivät ehdi palvella! Korkeintaan he ehtivät osoittaa, että missä on automaatti, joka markkeeraa palvelua!  Ikävä tuntea olevansa kuin häirikkönä ostoksilla. Mikä on meidän arvomme asiakkaana? Arvostammeko itseämme riittävästi? Arvostetaanko asiakkuutta riittävästi?

Sähköisen asioinnin on annettu ohjata asioita niin, että ostajan tulisi olla tottunut asiantuntija myyjän sähköiseen järjestelmään, jotta voisi olla varma kaikista ostotapahtumaan kuuluvista asioista. Annetaan ymmärtää, että järjestelmät ovat hienoja, toimivia ym. mutta yllättävän haavoittuvia ne aika ajoin ovat.  Kaupan käynnistä jää turhan usein epävarma olo, menikö kaikki oikein? Jää jäljelle vähän ikävä olo!

Miksi näin käy? Ei myyjä sitä tietenkään tahallaan tee, mutta kaikki se terminologia, jota käytetään, on niin laajaa, että ei ostaja voi millään olla tietoinen kaikista vivahteista mitä niihin kuuluu. Miten siihen saisi selvyyttä? Ainakin itse olen ollut ymmälläni yrittäessäni kirjoittamalla (chatissa) tehdä kysymyksiä ja lukea niihin tulleita vastauksia.

Ostajana on tullut vaikutelma, että on yrityksiä, jotka ovat rakentaneet muurin asiakkaan ja oman toimintansa väliin, niin tiiviin että asiakasta ei tarvitse kohdata. Tästä esimerkkinä voisi mainita mm. useimmat pankit ja jopa viestintäyritykset.

Lue lisää »

"Kukaan ei palvele vaikka maksan mielelläni"

Perjantai 22.9.2017 klo 14.10 - Raimo Julkunen

Luin tänään niin kuin monena muunakin päivänä Kauppalehteä! Se kirjoittaa tietenkin taloudesta ja tehokkuudesta ja hehkuttaa trendejä. Siinä vei kuitenkin huomioni teksti, joka on blogini otsikko! Mitä onkaan tehokkuus? Onko se todella sitä että jokaisen tulee omaksua kaikki ne järjestelmät mitä digitekniikka on tuonut tullessaan? Sitä kysyi Heikki Haapavaarakin kolumnissaan. On varmaa että digitekniikka auttaa monissa asioissa mutta ei kaikissa! Yksi päällimmäisistä myyteistä on se että kaikki haluavat palvelua netissä - eivät kaikki. Usein vedotaan että suurin osa asiakkaista valitsee nettipalvelun. Entä jos muu palvelu on kaukana, silloin joko ei ole palvelua tai on tyydyttävä nettipalveluun. Kyse ei varmaankaan ole pelkästään palvelujen tuottajien asenteesta vaan kaiketi myös meistä käyttäjien. Me emme nykyisin vaadi sitä mitä voisimme! Pitäisikö meidän ryhdistäytyä ja pitää huolta että oikeuksiamme ei väheksytä!!

Hyväksymisen häkki ja erillisyyden pelko

Maanantai 5.6.2017 klo 14.23 - Raimo Julkunen

Hyväksymisen hakemisen häkki ja erillisyyden pelko!

Vuosia sitten olin kirjoittanut päiväkirjaani narsismista! Laitan tähän siitä otteen vaikka se ei kaikin osin ole kriittisesti ok!

Mikä ajatus on (psykopaattisuus) narsismi?  … Hän käyttää toisen ihmisen riippuvuutta toisten hyväksynnän saamisesta hyväkseen...?

Jos noin on, niin riippuvaisuuden omaava ihminen ikään kuin “kutsuu” tämän toisen lukitsemaan itsensä hyväksymisen “häkkiin”.

Tarvitsemme toisia toimimaan peilinämme mutta emme tarvitse heidän hyväksymistään.

Vapautuakseen edellisestä harhasta “uhrin” on hetken siedettävä peilinä toimimista ilmaisemaan tyytymättömyys, joka voi ilmentyä (→  luultuna vähättelynä, torjumisena, huomiotta jättämisenä) hylkäämisenä tai jopa väkivaltana tms.

Ihmeiden Oppikurssin mukaan Rakkaus Hyväksyy Kaiken! Emme tarvitse ulkopuoleltamme mitään, kaikki on jo meissä saavuttaaksemme mielenrauhan tilan.

Mikä on vastapuolen (oletettu ”narsisti”) ongelma tai tarve löytää riippuvainen ”uhri”. Hänellä on suuri pelko ulkopuolisuudesta tai kuten IOK kertoo, hän kokee olevansa erillinen, vaikka ei halua nähdä sitä! Tavallaan me kaikki luulemme. Hän ei uskalla katsoa pelkoa, joka hänellä on. Hän luulee voivansa välttää pelon katsomalla ulkopuolelleen.

Kaikesta edellisestä riippumatta, jokainen meistä kantaa sisällään ajatusta ykseydestä! Me vain haluamme usein peittää sen. Miksi? Jokaisen meidän tulee kysyä se itseltämme!

Small talk! Miksi ja mitä?

Lauantai 13.5.2017 klo 10.59 - Raimo Julkunen

Mihin tarvitsemme small talk'ia?

Jokaisella on tarve kommunikointiin vaikka emme sitä aina tiedosta! Se ilmenee keskusteluna säästä tai muusta helposti lähestyttävästä asiasta, joka todennäköisesti ei juurikaan herätä suuria tunteita. Siis ei pelota kuulla toisen mielipidettä. Tästä voimme jatkaa eteenpäin, vähitellen tunnustellen miten pitkälle uskallamme mennä yhteistä matkaamme!

Mitä haluamme kuulla ja lukea? Pystymmekö katsomaan itsessäme olevaa pelkoa?

Maanantai 8.5.2017 klo 10.06 - Raimo Julkunen

Olen kirjoittanut tätä blogia nyt joitakin kuukausia ja ihmettelen että onkohan kukaan lukenut mitään mistään! Uskon että joku on lukenut jotain – mutta mitä? Mikä minussa haluaa tehdä kysymyksen? – Se on minun egoni (minun persoonani), joka haluaisi kaikella tekemälläni olisi jokin arvo! Egoni pelkää, että se on ”arvoton”.

Se on yksi pelko niiden lukuisten pelkojeni joukossa, jotka ovat samanaiset kuin monilla muilla. Egon elämän polut on päällystetty pelon kalseilla laatoilla, jotka pitävät yllä tarvetta puolustautua kylmyyttä vastaan erilaisten selitysten (”lämmikkeiden”) avulla. Se on tarpeetonta, kun oivallamme pelon ajatuksen olevan oman mielemme luoma harha-ajatus, niin kuin Ihmeiden oppikurssin mukaan puolustautuminen on tarpeetonta. Sitä joudumme harjoittelemaan.

Mikä olisikaan toivottu tulos?

Onko syyllisyyden ja pelon kokeminen tarpeellista?

Tiistai 2.5.2017 klo 20.51 - Raimo Julkunen

Harrastan kuorolaulua! Näin keväällä lauletaan kevätlauluja ja vapun aikaan erityisesti työväen vappulauluja. Nyt lauluharjoituksissa tapahtui siten, että luin laulujen sanoja tarkemmin kuin tavallisesti ja havaitsin, että usein niiden sävy on samanlainen kuin pääsiäisajan laulujen. Ne molemmat edustavat usein sävyltään uhriutumista. Siis niissä kerrotaan, että meille tai ympärillämme on tapahtumassa jotain sellaista mitä emme olisi itse ansainneet, emme ainakaan itse olisi vaikuttaneet sellaisiin tapahtumiin, joita kohtaamme. Pääsiäisenä "kauhistelemme" miten jotkut ovat ristiinnaulinneet Jeesuksen ja nyt kauhistelemme, miten meitä tai muita "sorretaan". Meille ei anneta töitä eikä toimeentuloa. Kilpailemme toistemme kanssa eikä voittajia voi olla monta!! Mistä mahtaa olla kyse? Arvelisin että näemme "maailman olevan narsistinen" ja me olisimme sen uhreja. Haluammeko niin? Onko tarpeen, että maailman tapahtumat ovat meille merkityksellisiä siten että niistä voi syntyä meille pelkoja tai syyllinen olo!

Ole vähemmän niin olet enemmän!

Lauantai 22.4.2017 - Raimo Julkunen

Ole vähemmän niin olet enemmän! Tämä ajatus sisältää sen että itsessäsi oleva Totuus saisi useammin ohjata sinun ( ja minun samalla tavoin) elämääsi. Kun tätä opettelemme tulemme vähitellen huomaamaan että se toimii. Minun ”pieni itseni” vain luulee että sen pitää ja on hyväksi tehdä kaikki ne temput mitä maailma on opettanut sille. Olemista ei tarvitse suorittaa. Olemme silloin parhaimmillamme myös muiden kannalta. Se on heidän saamansa lahja. ”Elämä kantaa” sanotaan!

Onko mikään turhaa?

Tiistai 18.4.2017 klo 8.47 - Raimo Julkunen

Tunnetussa laulussa on sanoja turhuudesta: ...Turhuuden turhuus kaikki on, niin turhaa touhu......

Onko se totta ja mitä siinä oikein tarkoitetaan? Me helposti ajattelemme että olisi erityisen arvokasta määritellä esimerkiksi ostaminen turhaksi, - tavarat turhiksi,- kaikki touhuaminen turhaksi!

Onko se niin todella? Itse olen alkanut ajatella että ei, vaan että turhuuden ajatuksella on erityinen merkitys!

Mikään tässä maailmassa ei ole turhaa jos sen näemme oikein! Siitä seurauksena oleva oivaltaminen avaa näkökyvyn. Se avaa mahdollisuuden oivaltaa mitä todellisuus on ja mitä on luulo siitä.

Tavarat, niiden ostaminen ja kaikki touhuaminen antaa meille mahdollisuuden kommunikoida toisten kanssa. Sitä me arvostamme vaikka emme aina sitä huomaa! Se on avain saada aikaan hyvä mieli itselle ja muille.

P.S. Kirjoittaminenkaan ei tunnu nyt turhalta!