Mikä on todellista tehokkuutta omassa elämässämme?

Sunnuntai 24.3.2019 klo 11:50 - R.J.

Mikä on todellista tehokkuutta omassa elämässämme?

Löysin laatikosta mielenkiintoisen tekstin ja ihmettelin mistä se oli peräisin. Jäljitettyäni selvisi että tämä kysymys nousi itselleni esiin 5.5.2018 kun Helsingin Sanomien pääkirjoitus arvioi tiedon, sivistyksen, teknologian ja työn suhdetta.

Koko elämämme on meille arvoitus! Luulemme, että se mitä meille elämässämme tapahtuu, tapahtuu ilman meidän omaa vaikutustamme. Niin se ei kuitenkaan ole, vaan tapahtuu se, mikä mielessämme kohtaamisiamme ohjaa. Kohtaaminen on kommunikointia ja sen tulkintaa. Ja me valitsemme itse tulkintamme.

Tehokkuuden ulkoinen vaatimus pyrkii lyhentämään kohtaamisten kommunikointia tehokkuuden nimissä ja siten vaikeuttaa meitä syventymästä omaan mielenmaailmaamme, jonka perusteella kuitenkin teemme valintoja.  

Olisi tärkeä nähdä kaikki kohtaamiset, työtilanteetkin ja siinä tapahtuva vuorovaikutus erinomaisena kouluttautumistilanteena. Mahdollisuutena, jossa saisimme tavallisessa arkipäivässämme työstää mieltämme, eikä tarvitsisi hakea läheskään aina ulkoista asiantuntija-apua. Voitaisiin sanoa, että on tehokasta, kun mielemme hoituu tavallisissa tilanteissa, kun sille annetaan tilaa, siis aikaa!  Se on vähintään yhtä tärkeätä meidän mielenhyvinvointimme kannalta kuin pelkkä aikaan sidottu näennäinen taloudellinen tehokkuus.

Voidaan sanoa, että yksi työn syvemmistä mahdollisuuksista ja merkityksistä on mielemme hyvinvoinnista huolehtiminen. Samoin toimintamme tärkein tehokkuuden mittari ei olekaan ulkoiset aikaansaannokset vaan se millä mielellä teemme asioita.

Hoitakaamme asioitamme ja työtämme hyvällä mielellä niin työn saavutukset palkitsevat meitä parhaalla mahdollisella tavalla!

Saat sen mistä luovut!

Keskiviikko 13.3.2019 klo 21:59 - R.J.

“Saat sen mistä luovut!” Useimmille tämä on tuttu viisaus – jopa omakohtaisesti koettunakin. Huomasin kuitenkin itse ajattelevani sitä vain konkreettisten asioiden kohdalla. Siis kun tavoittelin erityisesti jotain aineellista.Se koskee kuitenkin kaikkea, myös ajatuksia.

Ihmeiden Oppikurssi opettaa meitä näkemään, että olipa meillä mitä tahansa niin vasta sen jälkeen se on meille todellista kun kykenemme jakaa sen edelleen. 

Näin on, koska niin kauan kun emme voi jakaa sitä, olemme rajoittaneet todellisuuttamme emmekä voi nähdä kaikkea mitä voisimme saavuttaa. Huomaamattamme yritämme vartioida omaa reviiriämme, niin fyysistä kuin ajattelun sisältämää kommunikointireviiriäkin ja olemme joutuneet itse luomaamme rajoitusten tilaan.

Mitä vähemmän rajoituksia sen rikkaampaa elämää!