Mitä todellisuus on?

Saanko sen mitä haluan vai sen mitä todellisuudessa tarvitsisin?

Keskiviikko 1.4.2020 klo 8.17 - R.J.

Kun koen tarvitsevinani jotain, niin onko se totta ja ymmärränkö itse mikä minun tarpeeni todellisuudessa on?

Teen kuitenkin päätöksen siitä miten ajattelemani tarve tulee hoidetuksi!

Onko lopputulos se mikä pitäisi? Siis loppujen lopuksi pitää kysyä varmuuden vuoksi että olenko saanut sen mitä todella tarvitsen vai sen millä luulin tarpeeni tulevan täytetyksi!

Hyväksymisen häkki ja erillisyyden pelko

Maanantai 5.6.2017 klo 14.23 - Raimo Julkunen

Hyväksymisen hakemisen häkki ja erillisyyden pelko!

Vuosia sitten olin kirjoittanut päiväkirjaani narsismista! Laitan tähän siitä otteen vaikka se ei kaikin osin ole kriittisesti ok!

Mikä ajatus on (psykopaattisuus) narsismi?  … Hän käyttää toisen ihmisen riippuvuutta toisten hyväksynnän saamisesta hyväkseen...?

Jos noin on, niin riippuvaisuuden omaava ihminen ikään kuin “kutsuu” tämän toisen lukitsemaan itsensä hyväksymisen “häkkiin”.

Tarvitsemme toisia toimimaan peilinämme mutta emme tarvitse heidän hyväksymistään.

Vapautuakseen edellisestä harhasta “uhrin” on hetken siedettävä peilinä toimimista ilmaisemaan tyytymättömyys, joka voi ilmentyä (→  luultuna vähättelynä, torjumisena, huomiotta jättämisenä) hylkäämisenä tai jopa väkivaltana tms.

Ihmeiden Oppikurssin mukaan Rakkaus Hyväksyy Kaiken! Emme tarvitse ulkopuoleltamme mitään, kaikki on jo meissä saavuttaaksemme mielenrauhan tilan.

 

Mikä on vastapuolen (oletettu ”narsisti”) ongelma tai tarve löytää riippuvainen ”uhri”. Hänellä on suuri pelko ulkopuolisuudesta tai kuten IOK kertoo, hän kokee olevansa erillinen, vaikka ei halua nähdä sitä! Tavallaan me kaikki luulemme. Hän ei uskalla katsoa pelkoa, joka hänellä on. Hän luulee voivansa välttää pelon katsomalla ulkopuolelleen.

 

Kaikesta edellisestä riippumatta, jokainen meistä kantaa sisällään ajatusta ykseydestä! Me vain haluamme usein peittää sen. Miksi? Jokaisen meidän tulee kysyä se itseltämme!

 

Juuri nyt on kaikki hyvin! Mikä on sen syy?

Perjantai 14.4.2017 klo 12.53 - Raimo Julkunen

Meidän kulttuurissamme on oltu hyvin totisia. Vain tekeminen ja toiminta on ollut jotain. Aika on ollut toinen kuin nyt. On ajateltu, että on ollut koko ajan puute jostain jota saa tekemällä. ”Aina on tarvittu puuseppää” väsäämään keinua pöytää tai muuta. Nykyisin pystymme jo aika ajoin irtautumaan vanhasta ajattelumallista, varsinkin nuorempi väki!

Me luulemme, että se mitä koemme, tapahtuu uskomamme syy-seuraussuhteen tuloksena! Me emme kuitenkaan tiedä mikä se tässä maailmassa on, me vain luulemme tietävämme. Jos seuraamme esimerkiksi talousnäkymiä, niin niissä on vain odotuksia, jotka useimmiten edustavat epävarmuutta. Epävarmuus on aina mukana. Niissä varotetaan usein inflaation peikosta tai jostain muusta. Kaikki näyttävät vaarallisilta. Jokainen ennuste on varustettu ”pelon lausekkeella”.

Niinpä meidän tekomme edustavat useimmiten toimenpiteitä tavoitteita välttää jotain. Jos onnistumme, käytämme sitä todisteena omasta erinomaisuudestamme tai että meillä on ollut hyvä tuuri. Jospa olisikin niin että meille vain tarjotaan mahdollisuutta valita ajatus, joka on luottamuksen tila ja siten mahdollistaa oivallus, että se lopputulos onkin annettu meille!  

Kaiken tällaisen jälkeen voimme todeta, että juuri tänään, taas, kaikki näyttää olevan ihan hyvin. Juuri tällä hetkellä!

Emmekö osaisi iloita siitä?