Mitä todellisuus on?

Katson pelkojani

Keskiviikko 4.5.2022 klo 8.35 - R.J.

4.5.2022

Katson pelkojani! Mistä ne tulevat ja mitä ne merkitsevät?

Jokainen pelkoni sisältää oppiläksyn, jonka olen yrittänyt piilottaa itseltäni. Niinpä pitäisi katsoa sitä ja opetella näkemään se vain mahdollisuutena luopua pelon syystä, mikä se onkaan. Ihmeiden oppikurssissa pelko määritellään tilaksi, joka ei ole totta. Niinpä voisimme antaa itsellemme anteeksi ne asiat, jotka herättävät pelkoja.

 

Mikä sai minut kirjoittamaan näitä ajatuksia?

Tiistai 27.4.2021 klo 15.15 - R.J.

Pitkästä aikaa luin näiltä sivuilta mitä olin vuosia sitten kirjoittanut. Totesin, että vieläkin samat ajatukset ovat ajankohtaisia ainakin itselleni. Toistanko itseäni ilman edistystä? Itse en pysty arvioimaan täysin. Olen kirjoittanut otsikon Mielenvapaus alla olevaa tekstiä mukaillen tämän blogi osan. 

Olin jo lapsena antanut itseni oppia, että tavoitteena pitää olla toiminta 'oikein', jotta muut voisivat olla tyytyväisiä eivätkä tulisi häirityiksi. Siitä seurasi mielen vankila koska aina löytyy joku tai jokin, joka häiriintyy. Mielen vankila on itsessä oleva vaatimus olla jotain. Sen tavoitteen olin sijoittanut ulkopuolelleni, lähipiiriini. Tunnustelin lähipiirin mielialoja ja annoin omien tulkintojeni ohjata käyttäytymistäni. Todellisuudessa lähipiirini ihmiset reagoivat kuitenkin omiin pelkoihinsa (Oikeastaan samalla tavalla kuin minä omiini). Näillä ei välttämättä kuitenkaan ole mitään tekemistä toistensa kanssa, joten syntyy vain virhepäätelmien sekasotku, jota on mahdoton selvittää. Elämästä tulee taiteilua veitsenterällä ja lopulta seuraa kaaos.
Miten siitä voi selvitä? Lopetin virheellisen tavoittelun olemasta oikein ja siten mieleni vapautui pakosta olla jotain – siis aloin olla itseni. Opettelin luopumaan syyllistämisestä ja sallin itseni ja muiden vapautua arvostelustani.
Syyllisyyden kokeminen on pakonomaista. Vaikka siitä luopuminen on tavoite, siitä luopuminen tuntuu työläältä. Mahdollisuutemme on kuitenkin kokea mielenrauhaa sekä iloa! Sitä me todellisuudessa olemme!

Miten olen muuttanut tulkintaani Juicen laulusta Viidestoista Yö!

Torstai 14.2.2019 klo 21.40 - R.J.

Jostain syystä Juicen sanoitus alunperin houkutteli minua kuuntelemaan ilman tiedostettua syytä.

Olin keski-ikäinen mies, joka ihmetteli että mitä nyt – mitä se elämä oikeastaan on?

Olin aloittanut kuorossa laulamisen vaikka koulun laulunumero oli korkeintaan välttävä.
Olihan sitä tainnut tulla kokeiltaua jossain saunailloissa ja ehkä karaokessa.

Jotain siinä Juicen sanoituksessa kuitenkin oli enemmän kuin luulin vaikka olin aiemmin pitänyt häntä kevyen arkipäivän muusikkona. Niin varmaan moni muukin laillani.

Aika pian tällä aktiivisemmalla laulajan urallani tuli opeteltua sitä biisiä vähän perusteellisemmin. Aluksi sen viesti oli, että tuurijuopottelu aiheuttaa muistinmenetystä ja että se toistuu aika ajoin.

Siinä on ‘reippaan’ ja ‘rohkean ‘ miehen meno.

Voi olla että kävi kateeksikin. Olinhan kunnon mies, joka ajattelin että elämä on hyvin suunniteltuna mukavaa ja hyväksyttyä kaikkine toimimneen. Se oli opitun elämänmallin toteuttamista.

Mutta oliko se kaikin osin sitä mitä oma sisin oli? Niinpä uudelleen ja uudelleen toistettuna ‘kahden viikon unohtuneen’ tekstinpätkän takaa alkoi todentua kysymys MITÄ OLEN UNOHTANUT?

Tarina jatkuu osoitteessa http://ihmekurssi.com/category/raimon-blogi/     tai jatkosivulla

Lue lisää »

Onko totta että meidän on puhuttava toisillemme?

Tiistai 14.8.2018 klo 6.21 - R.J.

Onko totta, että meidän on puhuttava toisillemme?

Saa puhua mutta ei tarvitse puhua!

Tämä koskee jokaista tilannetta, jossa kommunikoimme toistemme kanssa. Läheiset suhteet ovat vaativimmat!

Parisuhteen pelastuksena pidetään ajatusta,että on puhuttava! Vieläpä mennään niin pitkälle, että onnistuneen kommunikoinnin odotetaan päättyvän tulokseen.

Jokaisen meidän viestimme sisältää toiveen; hyväksy minut tai rakasta minua! Jos pitää puhua, on ajatuksessa mukana pakottamista (tavallaan hyökkäys). Mitäpä jos tuo toinen ei hyväksykään minua. Se mahdollisuus pelottaa.

Siis olisi todennäköisesti parempi ajatella, että saa olla hiljaa, kunnes on valmis puhumaan. Silloin on valmis ottamaan vastaan senkin vaihtoehdon, että kuulija ei pysty kohtaamaan kuulemaansa.

Jos toinen odottaa puhumista, tavallaan vaatii, tapahtuu niin, että kuulija estää puhujaa kertomasta asiaansa vapaasti. Hän puhuu, mutta puhuu vain siitä minkä kuulija kykenee ottamaan vastaan. Eli kuulijan toive ohjaa puheen aiheita. Voimakkaimmillaan saatetaan jäädään puhumaan small-talk´ia. Sekin on hyvä aloitus, mutta vain aloitus!

Saa puhua mutta ei tarvitse, ennenkuin on siihen valmis!

Jokaisella meillä on tarve tuoda esiin mielessämme olevia pelkoa herättäviä asioita. Siihen tarvitaan kommunikointia ja kuulijaa.

Miten teen oikean valinnan?

Sunnuntai 29.7.2018 klo 23.02 - R.J.

Miten toimin, jotta päätökseni olisivat tuloksellisia?

Teenpä minkä päätöksen tahansa, tärkeintä on että olen luottavainen ja rauhan tilassa! Kun näin on, meidän oma sisäinen viisautemme tukee meitä! 

Siis valitsemiseni tässä maailmassa ei oikeastaan koskaan voi olla väärin, ainoastaan voin itse suhtautua omaan päätökseeni luottamuksella tai epävarmuudella!

Miksi näin on? 

Mitä tarkoittaa ajatus, joka kertoo pelastuksen tulevan itseltäni!

Perjantai 13.7.2018 klo 21.47 - R.J.

Jokainen meistä toivoo mieleensä rauhaa, pelotonta levollista tilaa. Onko se mahdollista?

Olen uudelleen ja uudelleen toistanut itselleni ajatusta miten valitsen itse mieleni tilan. Voin sen opetella ja käyttää sitä. Emme ole ympäröivän maailman uhreja vaan voimme valita rauhan tilan. Sitä neuvotaan meille monin tavoin, usein emme vaan huomaa sitä tai ota mahdollisuutta todesta. 

Helsingin Sanomien kirjoitus Uusi mies avaa sitä ajatusta mistä nämä sivut ovat syntyneet!

Sunnuntai 1.7.2018 klo 13.26 - R.J.

Uusi mies! Mitä se on? Omien ajatusteni tavoitteena olisi olla mieleltään vapaana oleva ihminen ja siten rauhantilassa oleva iloinen lähimmäinen kenelle tahansa.

HS:n kirjoituksen otsikossa viitataan valtaan sekä ongelmaan samanaikaisesti. Miehen valta on kuvitelma, jota hän ei itse ymmärrä. Miksi mies olisi ongelma? Siksi että emme ymmärrä niitä mekanismeja, jotka ohjaavat käyttäytymistämme arjen tilanteissa. Mies ei ole sen suurempi ongelma kuin nainenkaan. Molemmat haikailevat mielenrauhan tilaa luullen samanaikaisesti, että toinen on sen este. Molemmat ovat epävarmuuden tilassa mutta eivät huomaa, että se onkin heissä itsessä eikä toisessa. Pitäisikin katsoa mikä omassa mielessä estää rauhan tilan!

Luovu pelosta!

Sunnuntai 13.5.2018 klo 0.04 - R.J.

Katsoin Euroviisuja ja se Saaran biisin viesti kuulosti hyvältä!

Pelko on meidän oma (ei siis luojamme meihin asettama) ajatuksemme ja voisimme luopua siitä kuten Euroviisuissa esitti Saara Aalto!

Upea esitys häneltä ja upea viesti jokaiselle opittavaksi. Tee parhaasi ilman pelkoa. 

Miksi koemme tulevamme väärinkohdelluksi?

Sunnuntai 15.4.2018 klo 13.46 - R.J.

Kuuntelin tänä aamuna Kenneth Wapnikcin luentoa Ihmeiden Oppikurssista ja päällimmäisenä jäi mieleen seuraava kysymys:

Miksi koemme, että meitä voidaan kohdella väärin?

Siksi että haluamme niin! Onko tuo totta, tekee mieli kysyä!

Olemme siis valinneet itsellemme sellaisen roolin. Haluamme, siis meidän ajateltu persoona haluaa, esittää viatonta ja siirtää sillä tavalla tiedostamaton syyllisyytemme ulkopuolellemme, siis muiden, kannettavaksi. Ihmeiden Oppikurssi opettaa, että se on tarpeetonta koska voimme oppia luopumaan syyllisyyden aiheuttamista pelon reaktioista. Se tapahtuu uskaltamalla tuoda näkyviin ne syyt, jotka koemme syyllistävinä. Silloin meidän ei tarvitse olla pelokkaita siitä, että ne tulisivat näkyviin ulkopuolisten tapahtumien laukaisemina. Voisimme katsella ympärillä olevaa maailmaa rauhallisin mielin. Siis emme yrittäisi olla jotain muuta kuin oma itsemme.

 

 

Miten kommunikoimme ja kohtaamme ympäröivän maailman

Torstai 8.3.2018 klo 9.31 - R.J.

Elämämme muodostuu kommunikoinnista, yhteyksistä ympäristöömme. Siinä me valitsemme kahdesta vaihtoehdosta. Ilmennämme joko luottamusta (hyväksymistä, itsessämme olevaa rakkautta) tai sen puutetta (epävarmuutta, pelkoa). Kuitenkin vaikka ilmentäisimmekin jälkimmäistä, puutetta, senkin voidaan ajatella olevan viittaus luottamukseen, nimittäin se olisikin pyyntö. Jos saamme tähän hyväksymisen pyyntöön  myönteinen vastaus olemme saaneet sen mitä tarvitsemme!

Mitä tapahtuukaan, jos jälkimmäisen vaihtoehdon palaute ei olekaan toivottu? Siitäkin selvitään? Voit ottaa yhteyttä jos tarvitset lisätietoa!

Hyväksymisen häkki ja erillisyyden pelko

Maanantai 5.6.2017 klo 14.23 - Raimo Julkunen

Hyväksymisen hakemisen häkki ja erillisyyden pelko!

Vuosia sitten olin kirjoittanut päiväkirjaani narsismista! Laitan tähän siitä otteen vaikka se ei kaikin osin ole kriittisesti ok!

Mikä ajatus on (psykopaattisuus) narsismi?  … Hän käyttää toisen ihmisen riippuvuutta toisten hyväksynnän saamisesta hyväkseen...?

Jos noin on, niin riippuvaisuuden omaava ihminen ikään kuin “kutsuu” tämän toisen lukitsemaan itsensä hyväksymisen “häkkiin”.

Tarvitsemme toisia toimimaan peilinämme mutta emme tarvitse heidän hyväksymistään.

Vapautuakseen edellisestä harhasta “uhrin” on hetken siedettävä peilinä toimimista ilmaisemaan tyytymättömyys, joka voi ilmentyä (→  luultuna vähättelynä, torjumisena, huomiotta jättämisenä) hylkäämisenä tai jopa väkivaltana tms.

Ihmeiden Oppikurssin mukaan Rakkaus Hyväksyy Kaiken! Emme tarvitse ulkopuoleltamme mitään, kaikki on jo meissä saavuttaaksemme mielenrauhan tilan.

 

Mikä on vastapuolen (oletettu ”narsisti”) ongelma tai tarve löytää riippuvainen ”uhri”. Hänellä on suuri pelko ulkopuolisuudesta tai kuten IOK kertoo, hän kokee olevansa erillinen, vaikka ei halua nähdä sitä! Tavallaan me kaikki luulemme. Hän ei uskalla katsoa pelkoa, joka hänellä on. Hän luulee voivansa välttää pelon katsomalla ulkopuolelleen.

 

Kaikesta edellisestä riippumatta, jokainen meistä kantaa sisällään ajatusta ykseydestä! Me vain haluamme usein peittää sen. Miksi? Jokaisen meidän tulee kysyä se itseltämme!

 

Onko syyllisyyden ja pelon kokeminen tarpeellista?

Tiistai 2.5.2017 klo 20.51 - Raimo Julkunen

Harrastan kuorolaulua! Näin keväällä lauletaan kevätlauluja ja vapun aikaan erityisesti työväen vappulauluja. Nyt lauluharjoituksissa tapahtui siten, että luin laulujen sanoja tarkemmin kuin tavallisesti ja havaitsin, että usein niiden sävy on samanlainen kuin pääsiäisajan laulujen. Ne molemmat edustavat usein sävyltään uhriutumista. Siis niissä kerrotaan, että meille tai ympärillämme on tapahtumassa jotain sellaista mitä emme olisi itse ansainneet, emme ainakaan itse olisi vaikuttaneet sellaisiin tapahtumiin, joita kohtaamme. Pääsiäisenä "kauhistelemme" miten jotkut ovat ristiinnaulinneet Jeesuksen ja nyt kauhistelemme, miten meitä tai muita "sorretaan". Meille ei anneta töitä eikä toimeentuloa. Kilpailemme toistemme kanssa eikä voittajia voi olla monta!! Mistä mahtaa olla kyse? Arvelisin että näemme "maailman olevan narsistinen" ja me olisimme sen uhreja. Haluammeko niin? Onko tarpeen, että maailman tapahtumat ovat meille merkityksellisiä siten että niistä voi syntyä meille pelkoja tai syyllinen olo!

Juuri nyt on kaikki hyvin! Mikä on sen syy?

Perjantai 14.4.2017 klo 12.53 - Raimo Julkunen

Meidän kulttuurissamme on oltu hyvin totisia. Vain tekeminen ja toiminta on ollut jotain. Aika on ollut toinen kuin nyt. On ajateltu, että on ollut koko ajan puute jostain jota saa tekemällä. ”Aina on tarvittu puuseppää” väsäämään keinua pöytää tai muuta. Nykyisin pystymme jo aika ajoin irtautumaan vanhasta ajattelumallista, varsinkin nuorempi väki!

Me luulemme, että se mitä koemme, tapahtuu uskomamme syy-seuraussuhteen tuloksena! Me emme kuitenkaan tiedä mikä se tässä maailmassa on, me vain luulemme tietävämme. Jos seuraamme esimerkiksi talousnäkymiä, niin niissä on vain odotuksia, jotka useimmiten edustavat epävarmuutta. Epävarmuus on aina mukana. Niissä varotetaan usein inflaation peikosta tai jostain muusta. Kaikki näyttävät vaarallisilta. Jokainen ennuste on varustettu ”pelon lausekkeella”.

Niinpä meidän tekomme edustavat useimmiten toimenpiteitä tavoitteita välttää jotain. Jos onnistumme, käytämme sitä todisteena omasta erinomaisuudestamme tai että meillä on ollut hyvä tuuri. Jospa olisikin niin että meille vain tarjotaan mahdollisuutta valita ajatus, joka on luottamuksen tila ja siten mahdollistaa oivallus, että se lopputulos onkin annettu meille!  

Kaiken tällaisen jälkeen voimme todeta, että juuri tänään, taas, kaikki näyttää olevan ihan hyvin. Juuri tällä hetkellä!

Emmekö osaisi iloita siitä?

Mitä "realistinen" ajattelu tarjoaa?

Sunnuntai 12.3.2017 - Raimo Julkunen

Mitä on olla ”realisti” tässä maailmassa? Mitä saavutamme olemalla realisteja?

Ajattelemme saavuttavamme jotain mikä on todennäköistä, joka ei sisällä epävarmuuksia eikä pettymyksiä. Itse asiassa emme halua kohdata sitä mitä ehkä voisi tapahtua. Se tuntuu pelottavalta. Varsinkin se pettymys ja olotila, jossa ei tunnu olevan ”varmuutta”, turvaa!

Mitäpä jos antaisimme itsemme olla vapaita realismista! Se saattaisi sisältää jotain sellaista mikä toisi meille iloa? Emmekö haluaisi sitä mahdollisuutta. Uskaltaisimmeko valita ”realistisen tavanomaisuuden” sijasta vapauden?

 

Ajattelepa mitä silloin voisi tapahtua?