Mitä todellisuus on?

Mikä on elämän paras perusta?

Tiistai 22.6.2021 klo 8:08 - R.J.

Voisiko elämäni jatkotarina sisältää mielenrauhan ilman selittelyä. Sisältää olemisen ilman selittelyjä, perustuen  luottamukseen.

Vaatiiko se mitään erityistä? Ei, ainoastaan olla vaatimatta erityisyyksiä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tarina, luottamus, mielenrauha, erityisyys

Olenko luonut itsestäni "tarinan"

Sunnuntai 23.5.2021 klo 14:38 - R.J.

Huomaan luoneeni itsestäni jonkinlaisen tarinan. Niin varmaan lähes kaikki tekevät. Mielikuvan, jota toistamme itsellemme ja tietenkin toisillemme.

Onko se tarina tosi? On ainakin omasta mielestämme ja haemme sille hyväksyntää ulkopuoleltamme, tavallaan keräämme todistusaineistoa.

Onko tarina välttämätön. Tavallaan, koska siitä muodostuu se itsemme, joka kuvittelemme olevamme. Se voi olla kuitenkin myös meille ansa, johon jumiutumme. Elämämme saattaa pysähtyä siihen. Voihan se tarina tietenkin olla “hyvä”, josta ei pyritäkään eroon.

Miten tahansa, se tarina voi estää meitä jostain merkityksellissestä, joka voisi avautua edessäpäin kunhan luopuisimme vanhasta.

Elämästämme muodostuisi sarja tarinoita, jotka näkyisivät myös kasvamisena.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuva itsestä, tarina, tarinan vanki, kasvaminen

Voinko valita itselleni jotain todelliseksi?

Tiistai 4.5.2021 klo 19:39 - R.J.

Katselen tänään digimaailmaa, jossa pidän blogiani ja sen tilastoja, jotka väittävät että näillä sivuillani olisi hieman yli sata lukijaa keskimäärin jokaisena päivänä. Olen hämmästynyt ja samalla yritän arvioida digitilastojen luotettavuutta. Ehkä siellä on kävijöita noin paljon ja kun ajattelen sen olevan totta, on se minulle totta. Onko se totta kenellekään muulle onkin jo eri asia.

Olen alkuperäisesti ajatellut että tavoitteena eivät olekaan suuret luvut vaan joidenkin oivallusten muistiinlaitto. Siten niistä voi olla jollekin iloa, joka on mahdollista tässä elämässä samalla tavalla kuin mielenrauhakin.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: digitodellisuus, tilastot, ilo, oivallukset, mielenrauha

Mikä sai minut kirjoittamaan näitä ajatuksia?

Tiistai 27.4.2021 klo 15:15 - R.J.

Pitkästä aikaa luin näiltä sivuilta mitä olin vuosia sitten kirjoittanut. Totesin, että vieläkin samat ajatukset ovat ajankohtaisia ainakin itselleni. Toistanko itseäni ilman edistystä? Itse en pysty arvioimaan täysin. Olen kirjoittanut otsikon Mielenvapaus alla olevaa tekstiä mukaillen tämän blogi osan. 

Olin jo lapsena antanut itseni oppia, että tavoitteena pitää olla toiminta 'oikein', jotta muut voisivat olla tyytyväisiä eivätkä tulisi häirityiksi. Siitä seurasi mielen vankila koska aina löytyy joku tai jokin, joka häiriintyy. Mielen vankila on itsessä oleva vaatimus olla jotain. Sen tavoitteen olin sijoittanut ulkopuolelleni, lähipiiriini. Tunnustelin lähipiirin mielialoja ja annoin omien tulkintojeni ohjata käyttäytymistäni. Todellisuudessa lähipiirini ihmiset reagoivat kuitenkin omiin pelkoihinsa (Oikeastaan samalla tavalla kuin minä omiini). Näillä ei välttämättä kuitenkaan ole mitään tekemistä toistensa kanssa, joten syntyy vain virhepäätelmien sekasotku, jota on mahdoton selvittää. Elämästä tulee taiteilua veitsenterällä ja lopulta seuraa kaaos.
Miten siitä voi selvitä? Lopetin virheellisen tavoittelun olemasta oikein ja siten mieleni vapautui pakosta olla jotain – siis aloin olla itseni. Opettelin luopumaan syyllistämisestä ja sallin itseni ja muiden vapautua arvostelustani.
Syyllisyyden kokeminen on pakonomaista. Vaikka siitä luopuminen on tavoite, siitä luopuminen tuntuu työläältä. Mahdollisuutemme on kuitenkin kokea mielenrauhaa sekä iloa! Sitä me todellisuudessa olemme!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pelko, odotukset, mielenrauha

Mielemme kaksi osaa!

Torstai 18.3.2021 klo 12:51 - R.J.

Mielessämme voidaan ajatella olevan kaksi osaa.  - Osa, jossa on todellinen maailma ja toinen osa, johon sijoitamme sen maailman, jonka luulemme olevan totta. Jälkimmäiseen osaan sijoitamme odotukset, yms. sekä luulomme menneisyydestämme! Todellinen maailma on nyt, se muu on mielemme kuvitelma.

1 kommentti . Avainsanat: mieli, ajatuksia, mitä mielessä, nyt hetki, todellisuus

Riittäisikö terapeuttinen keskustelu

Maanantai 15.3.2021 klo 8:59 - R.J.

Riittäisikö terapeuttinen keskustelu ilman diagnoosia?

Miten paljon jäävätkään ihmiset ilman apua omien ajatustensa tutkimisessa? Asiat voivat painaa mieltä ja siten sitoa voimavaroja estäen ilon ja vapauden kokemisen. Vielä on epäluuloa ja pelkoa oman mielen kohtaamisessa.  Aina ei ole kyse äärireaktioista, mutta koska tunne on jäänyt kohtaamatta se aiheuttaa epävarmuutta ja yllättäviä reaktioita. Vapauden kokeminen on kuitenkin sallittua ja tervehdyttävää!

Mikä sen estää? Usein pelkästään ajattelemme, että meissä on jotain vikaa tai leimautumisen pelko. Ratkaisevaa on oma asennoitumisemme. Myöskään ei haluta tietoisesti diagnoosia koska se tuntuu häiritsevältä ja koetaan liioitteluna.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Itsetutkistelu, mielen tutkiminen, ajatukset, vapauden kokeminen,

Kuulenko sen mitä sanotaan?

Tiistai 26.1.2021 klo 18:39 - R.J.

Mihin reagoin? Siihenkö mitä sanotaan vai mitä kuvittelen sanottavan?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kommunikointi, rakkauden pyyntö, hyväksyminen, uskallus nähdä,

Oma valinta

Torstai 14.1.2021 klo 10:10 - R.J.

Valitse itse mitä havaitset! Etkö peitetysti pyydä rakkautta joka hetki!

(IOK kirjan tekstin herättämä ajatus)

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rakkauden pyyntö, hyväksyminen, uskallus nähdä,

Ihmeiden oppikurssi on useimmiten näiden kirjoitusten taustalla taustalla

Keskiviikko 23.12.2020 klo 22:10 - R.J.

Hyvää Joulua meille kaikille!

Jos sinua kiinnostaa tutustua tähän ajattelumalliin, niin nyt on tarjolla mahdollisuus edullisesti osallistua Ihmekurssi.com ohjelmiin. Näyttää olevan tähän joulunaikaan erikoisehdoin! Mene osoitteeseen www.ihmekurssi.com ja tutustu!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ihmeiden oppikurssi, IOK, ajattelumalli

Joulun läheisyys innoitti etsimään viisi vuotta vanhan kokemuksen kuulemastani laulusta!.

Keskiviikko 23.12.2020 klo 15:40 - R.J.

Tulkinta, Ihmeiden Oppikurssin ajattelumallin mukaisesti, suositusta laulusta Sydämeeni Joulun Teen

On jouluyö, sen hiljaisuutta yksin (ulkopuolellasi ei ole mitään) kuuntelen (tiedämme että hiljaisuudesta kuuluu luojamme ääni)

 ja sanaton on sydämeni kieli. (vain kokemuksen kautta voi lähestyä todellista maailmaa)

Vain tähdet öistä avaruutta pukee loistaen (tämän maailman pimeydessä näkyy Luojamme aina, vähintään valopisteinä)

ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli. (me tiedämme, vaikka emme muista mistä olemme tulleet, että ikuisuus on todellinen kotimme)

 

Näin sydämeeni joulun teen, (voin itse valitsen oman todellisuuteni) ja mieleen hiljaiseen

taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen. (Jeesuksen tuleminen on meidän oman mielemme valinta)

 

 

On jouluyö ja lumihuntuun pukeutunut maa (viittaus viattomuuteen)

kun yhtä puhdas itse olla voisin. (viittaus syyllisyyden kokemiseen ja anteeksiannon ja anteeksisaamisen tarpeeseemme)

Se ajatukset joulun tuntuun virittymään saa, (muisto ikuisesta rakkaudesta pyrkii tietoisuuteemme)

kuin harras sävel sisälläni soisi. (Luojamme kutsu rakkauteen)

 

Näin sydämeeni………..

 

On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään, (anteeksianto)

kuin oisin osa suurta kaikkeutta. (muistikuva Isä-luojasta ja ikuisesta yhteydestä häneen ja täydelliseen rakkauteen)

Vain kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään,

vaan mieleni on täynnä kirkkautta (Toive mahdollisuudesta oivaltaa että kaikki onkin vain 'unta', jonka luulemme olevan totta mutta josta on mahdollista herätä)

 

Näin sydämeeni ………..

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Joulun rauha, ihmeet, tuntemukset, todellisuus, hämmennys

Mikä on palkitsevaa ?

Torstai 1.10.2020 klo 8:15 - R.J.

Aamun ajatukseksi löytyi aamiaispöydässä käyty keskustelu, jossa puolisoni kertoi ihmetelleensä omia ajatuksia harrastuksestaan. Miksi tuntuu mielekkäältä harrastaa vaikka balettia vaikka siitä ei voi minkäänlaista uraa tulla? Hän kertoi kesken harjoituksen oivaltaneensa palkitsevuuden tulevan parhaansa tekemisestä.

Onko siis niin, että teemmepä  mitä tahansa mielekkyys onkin kiinni asenteestamme tekemiseemme ja vertailu tapahtuu omaan tasoomme. Kokemus siitä, että teimme parhaamme on "palkkamme".

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: onnistuminen, palkka, palkinto, työ, touhu, harrastus

Olenko oppinut mitään? Ovatko ajatukseni muuttuneet?

Perjantai 10.7.2020 klo 20:38 - R.J.

Löysin vanhan kirjoitelmani, joka koski kiusaamista ja hyväksikäyttöä! Siinä oli siis kyse vallankäytöstä ja uhriutumisesta. Samalla se koski jokaista meistä siten, että saatamme ajatella meille tapahtuvan asioita, joille emme voisi mitään. Ne nostattavat meissä pelkoa, että joku tai jokin voisi meitä vahingoittaa.

Olen muuttanut näkökantaani! En ole uhri koskaan kun osaan suhtautua asioihin oikein. Koskaan ei tarvitse luopua itsenäisyydestä. Jos sen teen, olen itse luopunut siitä enkä voi siten syyttää muita. Kukaan ei voi rajata ajatuksiamme ellemme itse sitä anna tapahtua.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Opittujen asioiden uus'oppiminen, elämä on koulu, ulkoinen havaintomaailma, "sisäinen" mielen maailma

Onko tämä elämä peli voitosta?

Maanantai 8.6.2020 klo 11:03 - R.J.

Maailma näyttäytyy meille useimmiten jonkinlaisena pelinä ja olemme näkevinämme voittajia ja häviäjiä.

Onko sen oltava niin? Ei ollenkaan vaan voisimme opetella näkemään sen toisin. Olemalla kärsivällisiä, voimme vaikuttaa omaan kokemukseen todellisuudestamme. Silloin meidän maailmassamme voisi olla "pelkästään voittajia".

Toimiessani myyjänä olen voinut opetella, että myyjällä ja ostajalla on yhteinen tavoite, siis molemmat voivat olla "voittajia". Parhaat kaupat syntyvät, niitä ei välttämättä "tehdä". Molemmat ovat tyytyväisiä lopputulokseen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: peli, voitto, häviö, voivatko molemmat voittaa

Ajatusleikki elämän olemuksesta

Maanantai 27.4.2020 klo 20:43 - R.J.

Ajatusleikki:

Ihmeiden Oppikurssi kertoo, että se kurssi on pakollinen “kurssi”, vapaaehtoista on vain se milloin suoritat sen. Ajatus on, että elämämme on kurssi.

                      Miten sen suorittaminen on yksinkertaisinta ja “helpointa”?

                      Vastaus tähän voisi olla seuraava: Helpointa se olisi kun vain katselisimme mitä kaikkea nousee mieleemme ja malttaisimme olla tekemättä asioista suuria ja tärkeitä. Mistään asiasta ei tulisi kynnyskysymyksiä mihinkään. Kaikki on sitä samaa: Vuorosanoja ja eleitä elämämme näytelmässä ja näytelmän lopussa kuulisimme aplodit!

 Mikä osa elämästämme on kurssia ja mikä sitä muuta, jolla ei ole merkitystä? Merkityksellistä on sillä osalla, jossa annamme itsellemme (ja maailmalle) anteeksi kaiken ja siten luovumme omista arvostuksistamme ja arvioinneista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: IOK, suoritus, yksinkertaisuus, helppo, arvostuksemme, kynnyskysymys

Johtajuudesta työssä ja elämässä

Tiistai 14.4.2020 klo 21:25 - R.J.

Työelämässä kohdataan monenlaista johtajuutta, hyvää ja huonoa. Useimmiten sillä tarkoitetaan työelämän johtajahenkilön ominaisuuksia.

Unohdamme kuitenkin lähes aina sen, että meillä on myös oma johtajuutemme, josta olemme itse vastuussa. Jos osaamme hoitaa sen vastuullisesti niin se, millaisen johtajan alaisuudessa työskentelemme ei olekaan itsemme kannalta niin suurta merkitystä kuin luulemme.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jokainen on alaisenakin oma johtajansa,

Voisitko uskoa, että jos annat veljellesi jotain, saat sen!

Sunnuntai 5.4.2020 klo 23:38 - R.J.

Otsikon väite hämmentää. Voiko se olla totta? 

Jos sinulla on jotain, sinulle tärkeää, voi käydä niin että sen tärkeys vie kaiken huomiosi. Jopa pelkäät menettäväsi sen. Silloin oma maailmasi jähmettyy, etkä voi turvallisesti iloita siitä mitä sinulla on. Sinusta tulee ylihuolehtiva ja tavallaan jäät omistamasi asian vangiksi. Et voi olla vapaa!

Tämän sijaan jos valitsisit suhtautua vapaasti, iloiten siihen mitä on, avaat omat kahleesi itse. Vielä tuomalla sen vapaasti näkyviin (annat sen veljillesi) laajennat ilon muille koettavaksi. Silloin oma olosi on vapaa menettämisen peloista ja vasta silloin voit täysin siemauksin nauttia omistamastasi!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: saat sen mistä luovut, sen mitä annat veljellesi annat itsellesi

Saanko sen mitä haluan vai sen mitä todellisuudessa tarvitsisin?

Keskiviikko 1.4.2020 klo 8:17 - R.J.

Kun koen tarvitsevinani jotain, niin onko se totta ja ymmärränkö itse mikä minun tarpeeni todellisuudessa on?

Teen kuitenkin päätöksen siitä miten ajattelemani tarve tulee hoidetuksi!

Onko lopputulos se mikä pitäisi? Siis loppujen lopuksi pitää kysyä varmuuden vuoksi että olenko saanut sen mitä todella tarvitsen vai sen millä luulin tarpeeni tulevan täytetyksi!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: oma tarve, luulo tarpeesta, todellinen tarve

Ilon kokeminen vai tuloksen saavuttaminen

Lauantai 28.3.2020 klo 21:33 - R.J.

Tänään, koronaviruksen aiheuttaman hämmennyksen keskellä näyttävät monet asiat toisenalaisilta kuin tavallisesti. Niihin sisältynyt arvolataus on muuttunut. Olen saanut seurata läheltä opetuksen muutosta, joka on tapahtunut todella nopeasti, miltei yhdessä yössä. Se on vaatinut opettajilta, lapsilta ja vanhemmilta joustavuutta ja rohkeutta mukautua uuteen tilanteeseen.

Luen HS:n sivuilta miten opetusministeri rohkaisee armollisuuteen opetustavoitteiden suhteen ja muistuttaa vanhempia, että lapsethan ne koulua käyvät.

Samassa lehdessä on juttu valmentajasta, joka on valmentanut urheilujoukkueen lajinsa kärkeen. Valmennus on aiheuttanut keskustelua mikä on kohtuullista ja mikä asiatonta urheilijoiden patistelua.

Onko menestys ja tavoitteiden saavuttaminen ensiarvoista? Mitä kaikkea sen varjolla voidaan tehdä?

Millaisia eroja voi saavutuksilla olla? Opettajat “tavoittelevat” tilannetta, jossa saavutetaan vähintään se mitä ohjeissa on määritelty, mutta tietenkin huippusaavutukset, yli muodollisen tavoitteen ovat toivottavia. Erityisesti huippu-urheilu hakee menestystä, jonka eteen tehdään määrätietoista työtä.

Mikä on ero sen välillä, että huipputulos syntyy oikein mitoitetun toiminnan tuloksena ja sen, että keskitytään yksinomaa tuloksen parantamiseen. Uskon että ero on siinä mielentilassa jossa saavutukset syntyvät!

Kaiken toiminnan tulisi sisältää ilon kokeminen! Jos toiminnassa on ilo mukana, se tukee opettelua ja opetusta, motivoi osallisia ja tavallaan kutsuu muitakin osallistumaan! Jos taas tavoite on suorituskeskeinen, se sisältää ajatuksen tavoitteesta olla erityinen, parempi.

Jokainen meistä opettaa koko ajan itseään! Omaksumme asioita tai sitten ei, teemme itse valinnat. On helpompi liittyä ilon pitoon kuin itsensä piiskaamiseen. Lapset eivät ole useinkaan vielä omaksuneet jälkimmäistä ja oppimisen ensimmäinen tavoite tulisikin olla uteliaisuuden ja löytämisen ilon kasvattaminen jopa ennen varsinaista oppisaavutusta. Uteliaana he tulevat aina löytämään elämälleen sopivat polut!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: viiruksen aiheuttama muutos, mielentilana ilo vai saavutus,

Tänään heräsin huomaamaan miten valitsen asioita!

Maanantai 10.2.2020 klo 21:36 - R.J.

Valmistelin mielessäni kahta tapaamista! Kysyin itseltäni muutaman kysymyksen ja aluksi ajattelin että minulla ei ole niihin vastausta. Kysymykseni oli tärkeä, koska mielestäni meillä on aina jotain annettavaa tapaamistilanteeseen, mutta nyt tuntui, että en ollut löytänyt mitään. Tavallaan pyysin apua ja sen seurauksena pysähdyin hetkeksi. Se tarkoittaa että annoin asioiden olla ilman tarvetta muuttaa mitään. Näin syntyi mieleeni vapaa tila. Jonkin ajan kuluttua huomasin mikä voisi olla vastaus. Se että "muodostamme mielessämme oman maailmamme" ja se näkyy ulkopuolellamme. Esimerkkinä tästä voisi olla ajatus työn suorittamisesta tai myyntityössä tuiki tavallinen "tavoitteen asettelu". Näillä ohjaamme omaa mieltämme ja siten saamme mitä ajattelemme! Näin tapaamisemme tulee sisältäämään keskustelua mielemme ohjaamisesta!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: mielen ohjaus, ajatuksen alku, ajatuksen voima

Miten voin helpottaa päätöksentekoa!

Tiistai 19.11.2019 klo 10:58 - R.J.

Tapasin ystäväni ja keskutelimme monista mieleemme liittynistä asioista. Tässä yksi kohtaamisen jälkeen syntyneistä ajatuksista:

                      Tehdessämme erilaisia päätöksiä kohtaamme itsessämme olevia rajoituksia. Rajoitukset ovat menneisyydessä omaksuttuja tapoja ja kokemuksia. Niiden voidaan ajatella ohjaavan meitä ja tekevän valinnoista hankalia koska emme ymmärrä niiden olemassaoloa emmekä kaikkea muutakaan mikä on tärkeätä ja oleellista.

Valinta ja päättämisprosessin voitaisiin sanoa olevan kaksivaiheinen:

 Ensimmäinen vaihe koskee valintoja lukemattomista mahdollisuuksista tai joskus vain kahden vaihtoehdon välillä. Voi olla todella vaikea valita. Tällöin helpottaa jos voi ensin tarkastella asioita ja antaa itselle aikaa (“nukkua yön yli”) ja antaa itsessä olevan syvän viisauden työskennellä hetken rauhassa, Lopputuloksena vastaus “valkenee” kuin itsestään. (Meissä on suurempikin viisaus kuin n.s. järki, joka sekin on tärkeä)

Toinen vaihe tulee vastaan kun jokin valinta vaatii toimenpiteitä. Jos huomaat että haluat siirtää toimenpidettä on se merkki hämmennyksestä  ja pelosta että onko tämä oikein. Tämä on sinulle suuri mahdollisuus tutkia pelkoasi. Pelko on tila, josta voi luopua. Kun sen tekee, se ei enää jatkossa huomaamattasi ohjaa elämää. Tärkeä asia on havaita pelko ja oivaltaa mahdollisuus luopua siitä!

P.S. Kannattaa harjoitella!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Valinta, päättäminen, toteuttaminen, hämmennys, rauha

Vanhemmat kirjoitukset »