Mitä todellisuus on?

"Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan"

Torstai 24.5.2018 klo 19:59 - R.J.

25.5.2018 Helsingin Sanomissa ollut kirjoitus ”Sanat kuin nyrkit” innoitti kirjoittamaan seuraavaa.

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan”

Useimmat ovat kuulleet tämän sanonnan! Mitä se sitten tarkoittaa? Ensin tietenkin ajatus kulkee niin, että jos huudan tai teen mitä tahansa niin siihen tulee vastine ”metsästä”. Siis oma tekemäni tai ajatteluni saa aikaseksi vastineen, äänen tai muun reaktion.

Kun puhutaan väkivallasta niin päällimmäisenä nousee aina ajatus syyllisestä ja uhrista. Äärimmäisenä ilmaisuna ajatellaan narsistia ja sen uhria. Ovatko roolit näin selviä? Eivät ne ole! Molemmilla on roolinsa ja molemmilla on mahdollisuus vaikuttaa tapahtumiin. Miksi sitten ei ole helppo muuttaa toimintaansa ja siten vapautua vaikutuksista?

Itsessä olevaa pelkoa ei ole helppo kohdata. Sen siirtää itsensä ulkopuolelle jos mahdollista.  Pelolle etsitään kohde. Mikä tahansa kelpaa, ihminen, esine tai vaikkapa organisaatio. Molemmilla osapuolilla on tarve löytää kohde ja se tapahtuma on tavallaan sama molemmilla, vain tapahtuma syntyy eri suunnasta. Molemmilla on mielessä pelko, joka pyrkii tulemaan näkyväksi. Jotta siitä voitaisiin päästä eroon, se on saatava näkyväksi eli on etsittävä kohde, joka aiheuttaa meissä reaktion.

Mielessä oleva pelko ohjaa toimintaamme ilman että aluksi tajuamme sitä. Me mahdollisesti ihmettelemme miksi toimimme joskus kummallisella tavalla. Syynä on useimmiten tiedostamaton ja torjuttu pelko.

Sen näkyväksi saaminen on meidän mahdollisuutemme irrottautua vääränlaisista sidonnaisuuksista. Jos vielä opettelemme anteeksiantavaa mieltä niin vältymme siltä pelolta, joka jäisi jäljelle jos pelkästään ”pakenisimme” tilanteesta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Sanomat, Sanat kuin nyrkit, syyllinen, uhri,

Hyväksymisen häkki ja erillisyyden pelko

Maanantai 5.6.2017 klo 14:23 - Raimo Julkunen

Hyväksymisen hakemisen häkki ja erillisyyden pelko!

Vuosia sitten olin kirjoittanut päiväkirjaani narsismista! Laitan tähän siitä otteen vaikka se ei kaikin osin ole kriittisesti ok!

Mikä ajatus on (psykopaattisuus) narsismi?  … Hän käyttää toisen ihmisen riippuvuutta toisten hyväksynnän saamisesta hyväkseen...?

Jos noin on, niin riippuvaisuuden omaava ihminen ikään kuin “kutsuu” tämän toisen lukitsemaan itsensä hyväksymisen “häkkiin”.

Tarvitsemme toisia toimimaan peilinämme mutta emme tarvitse heidän hyväksymistään.

Vapautuakseen edellisestä harhasta “uhrin” on hetken siedettävä peilinä toimimista ilmaisemaan tyytymättömyys, joka voi ilmentyä (→  luultuna vähättelynä, torjumisena, huomiotta jättämisenä) hylkäämisenä tai jopa väkivaltana tms.

Ihmeiden Oppikurssin mukaan Rakkaus Hyväksyy Kaiken! Emme tarvitse ulkopuoleltamme mitään, kaikki on jo meissä saavuttaaksemme mielenrauhan tilan.

 

Mikä on vastapuolen (oletettu ”narsisti”) ongelma tai tarve löytää riippuvainen ”uhri”. Hänellä on suuri pelko ulkopuolisuudesta tai kuten IOK kertoo, hän kokee olevansa erillinen, vaikka ei halua nähdä sitä! Tavallaan me kaikki luulemme. Hän ei uskalla katsoa pelkoa, joka hänellä on. Hän luulee voivansa välttää pelon katsomalla ulkopuolelleen.

 

Kaikesta edellisestä riippumatta, jokainen meistä kantaa sisällään ajatusta ykseydestä! Me vain haluamme usein peittää sen. Miksi? Jokaisen meidän tulee kysyä se itseltämme!

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uhriutuminen, narsismi, luulo, pelko, vapautumisen mahdollisuus

Onko syyllisyyden ja pelon kokeminen tarpeellista?

Tiistai 2.5.2017 klo 20:51 - Raimo Julkunen

Harrastan kuorolaulua! Näin keväällä lauletaan kevätlauluja ja vapun aikaan erityisesti työväen vappulauluja. Nyt lauluharjoituksissa tapahtui siten, että luin laulujen sanoja tarkemmin kuin tavallisesti ja havaitsin, että usein niiden sävy on samanlainen kuin pääsiäisajan laulujen. Ne molemmat edustavat usein sävyltään uhriutumista. Siis niissä kerrotaan, että meille tai ympärillämme on tapahtumassa jotain sellaista mitä emme olisi itse ansainneet, emme ainakaan itse olisi vaikuttaneet sellaisiin tapahtumiin, joita kohtaamme. Pääsiäisenä "kauhistelemme" miten jotkut ovat ristiinnaulinneet Jeesuksen ja nyt kauhistelemme, miten meitä tai muita "sorretaan". Meille ei anneta töitä eikä toimeentuloa. Kilpailemme toistemme kanssa eikä voittajia voi olla monta!! Mistä mahtaa olla kyse? Arvelisin että näemme "maailman olevan narsistinen" ja me olisimme sen uhreja. Haluammeko niin? Onko tarpeen, että maailman tapahtumat ovat meille merkityksellisiä siten että niistä voi syntyä meille pelkoja tai syyllinen olo!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pääsiäinen, vappu, laulut, uhri, pelko, syyllisyys