Mitä todellisuus on?

Miten olen muuttanut tulkintaani Juicen laulusta Viidestoista Yö!

Torstai 14.2.2019 klo 21.40 - R.J.

Jostain syystä Juicen sanoitus alunperin houkutteli minua kuuntelemaan ilman tiedostettua syytä.

Olin keski-ikäinen mies, joka ihmetteli että mitä nyt – mitä se elämä oikeastaan on?

Olin aloittanut kuorossa laulamisen vaikka koulun laulunumero oli korkeintaan välttävä.
Olihan sitä tainnut tulla kokeiltaua jossain saunailloissa ja ehkä karaokessa.

Jotain siinä Juicen sanoituksessa kuitenkin oli enemmän kuin luulin vaikka olin aiemmin pitänyt häntä kevyen arkipäivän muusikkona. Niin varmaan moni muukin laillani.

Aika pian tällä aktiivisemmalla laulajan urallani tuli opeteltua sitä biisiä vähän perusteellisemmin. Aluksi sen viesti oli, että tuurijuopottelu aiheuttaa muistinmenetystä ja että se toistuu aika ajoin.

Siinä on ‘reippaan’ ja ‘rohkean ‘ miehen meno.

Voi olla että kävi kateeksikin. Olinhan kunnon mies, joka ajattelin että elämä on hyvin suunniteltuna mukavaa ja hyväksyttyä kaikkine toimimneen. Se oli opitun elämänmallin toteuttamista.

Mutta oliko se kaikin osin sitä mitä oma sisin oli? Niinpä uudelleen ja uudelleen toistettuna ‘kahden viikon unohtuneen’ tekstinpätkän takaa alkoi todentua kysymys MITÄ OLEN UNOHTANUT?

Tarina jatkuu osoitteessa http://ihmekurssi.com/category/raimon-blogi/     tai jatkosivulla

Lue lisää »

Mitä ajatus kiitollisuudesta on?

Sunnuntai 29.4.2018 klo 21.03 - R.J.

Kiitollisuus!

Aamiaispöydässä keskustelimme kiitollisuudesta! Mitä se on ja miten ilmennämme sitä?

Samalla tavalla kuin muutenkin me liitämme asioihin omia arvolatauksiamme – ihan huomaamattamme – liitämme kiitollisuuteenkin niitä.

Koemme helposti, että meidän tulee olla kiitollisia. Se sisältää syyllisyyden, jonka olemme omaksuneet siksi, että meillä ylelisesti ottaen on kaikki hyvin.

Yhtä hyvin siihen voi liittyä odotus, joka sekin on turha.

Ollaan kiitollisia nyt niin silloin kiitollisuus on samalla anteeksianto, rukous ja rakkauden osoitus.

Kaikki odotuksemme ja syyllisyytemme ovat meidän elämämme esteitä, joita emme tajua. Niistä luopumalla vapautemme lisääntyy! Silloin voimme olla kiitollisia nyt!

Miksi koemme tulevamme väärinkohdelluksi?

Sunnuntai 15.4.2018 klo 13.46 - R.J.

Kuuntelin tänä aamuna Kenneth Wapnikcin luentoa Ihmeiden Oppikurssista ja päällimmäisenä jäi mieleen seuraava kysymys:

Miksi koemme, että meitä voidaan kohdella väärin?

Siksi että haluamme niin! Onko tuo totta, tekee mieli kysyä!

Olemme siis valinneet itsellemme sellaisen roolin. Haluamme, siis meidän ajateltu persoona haluaa, esittää viatonta ja siirtää sillä tavalla tiedostamaton syyllisyytemme ulkopuolellemme, siis muiden, kannettavaksi. Ihmeiden Oppikurssi opettaa, että se on tarpeetonta koska voimme oppia luopumaan syyllisyyden aiheuttamista pelon reaktioista. Se tapahtuu uskaltamalla tuoda näkyviin ne syyt, jotka koemme syyllistävinä. Silloin meidän ei tarvitse olla pelokkaita siitä, että ne tulisivat näkyviin ulkopuolisten tapahtumien laukaisemina. Voisimme katsella ympärillä olevaa maailmaa rauhallisin mielin. Siis emme yrittäisi olla jotain muuta kuin oma itsemme.

Onko syyllisyyden ja pelon kokeminen tarpeellista?

Tiistai 2.5.2017 klo 20.51 - Raimo Julkunen

Harrastan kuorolaulua! Näin keväällä lauletaan kevätlauluja ja vapun aikaan erityisesti työväen vappulauluja. Nyt lauluharjoituksissa tapahtui siten, että luin laulujen sanoja tarkemmin kuin tavallisesti ja havaitsin, että usein niiden sävy on samanlainen kuin pääsiäisajan laulujen. Ne molemmat edustavat usein sävyltään uhriutumista. Siis niissä kerrotaan, että meille tai ympärillämme on tapahtumassa jotain sellaista mitä emme olisi itse ansainneet, emme ainakaan itse olisi vaikuttaneet sellaisiin tapahtumiin, joita kohtaamme. Pääsiäisenä "kauhistelemme" miten jotkut ovat ristiinnaulinneet Jeesuksen ja nyt kauhistelemme, miten meitä tai muita "sorretaan". Meille ei anneta töitä eikä toimeentuloa. Kilpailemme toistemme kanssa eikä voittajia voi olla monta!! Mistä mahtaa olla kyse? Arvelisin että näemme "maailman olevan narsistinen" ja me olisimme sen uhreja. Haluammeko niin? Onko tarpeen, että maailman tapahtumat ovat meille merkityksellisiä siten että niistä voi syntyä meille pelkoja tai syyllinen olo!