Mitä todellisuus on?

Mikä on elämän paras perusta?

Tiistai 22.6.2021 klo 8.08 - R.J.

Voisiko elämäni jatkotarina sisältää mielenrauhan ilman selittelyä. Sisältää olemisen ilman selittelyjä, perustuen  luottamukseen.

Vaatiiko se mitään erityistä? Ei, ainoastaan olla vaatimatta erityisyyksiä.

Voinko valita itselleni jotain todelliseksi?

Tiistai 4.5.2021 klo 19.39 - R.J.

Katselen tänään digimaailmaa, jossa pidän blogiani ja sen tilastoja, jotka väittävät että näillä sivuillani olisi hieman yli sata lukijaa keskimäärin jokaisena päivänä. Olen hämmästynyt ja samalla yritän arvioida digitilastojen luotettavuutta. Ehkä siellä on kävijöita noin paljon ja kun ajattelen sen olevan totta, on se minulle totta. Onko se totta kenellekään muulle onkin jo eri asia.

Olen alkuperäisesti ajatellut että tavoitteena eivät olekaan suuret luvut vaan joidenkin oivallusten muistiinlaitto. Siten niistä voi olla jollekin iloa, joka on mahdollista tässä elämässä samalla tavalla kuin mielenrauhakin.

 

Mikä sai minut kirjoittamaan näitä ajatuksia?

Tiistai 27.4.2021 klo 15.15 - R.J.

Pitkästä aikaa luin näiltä sivuilta mitä olin vuosia sitten kirjoittanut. Totesin, että vieläkin samat ajatukset ovat ajankohtaisia ainakin itselleni. Toistanko itseäni ilman edistystä? Itse en pysty arvioimaan täysin. Olen kirjoittanut otsikon Mielenvapaus alla olevaa tekstiä mukaillen tämän blogi osan. 

Olin jo lapsena antanut itseni oppia, että tavoitteena pitää olla toiminta 'oikein', jotta muut voisivat olla tyytyväisiä eivätkä tulisi häirityiksi. Siitä seurasi mielen vankila koska aina löytyy joku tai jokin, joka häiriintyy. Mielen vankila on itsessä oleva vaatimus olla jotain. Sen tavoitteen olin sijoittanut ulkopuolelleni, lähipiiriini. Tunnustelin lähipiirin mielialoja ja annoin omien tulkintojeni ohjata käyttäytymistäni. Todellisuudessa lähipiirini ihmiset reagoivat kuitenkin omiin pelkoihinsa (Oikeastaan samalla tavalla kuin minä omiini). Näillä ei välttämättä kuitenkaan ole mitään tekemistä toistensa kanssa, joten syntyy vain virhepäätelmien sekasotku, jota on mahdoton selvittää. Elämästä tulee taiteilua veitsenterällä ja lopulta seuraa kaaos.
Miten siitä voi selvitä? Lopetin virheellisen tavoittelun olemasta oikein ja siten mieleni vapautui pakosta olla jotain – siis aloin olla itseni. Opettelin luopumaan syyllistämisestä ja sallin itseni ja muiden vapautua arvostelustani.
Syyllisyyden kokeminen on pakonomaista. Vaikka siitä luopuminen on tavoite, siitä luopuminen tuntuu työläältä. Mahdollisuutemme on kuitenkin kokea mielenrauhaa sekä iloa! Sitä me todellisuudessa olemme!

Joulun läheisyys innoitti etsimään viisi vuotta vanhan kokemuksen kuulemastani laulusta!.

Keskiviikko 23.12.2020 klo 15.40 - R.J.

On jouluyö, sen hiljaisuutta yksin (ulkopuolellasi ei ole mitään) kuuntelen (tiedämme että hiljaisuudesta kuuluu luojamme ääni)

 ja sanaton on sydämeni kieli. (vain kokemuksen kautta voi lähestyä todellista maailmaa)

Vain tähdet öistä avaruutta pukee loistaen (tämän maailman pimeydessä näkyy Luojamme aina, vähintään valopisteinä)

ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli. (me tiedämme, vaikka emme muista mistä olemme tulleet, että ikuisuus on todellinen kotimme)

 

Näin sydämeeni joulun teen, (voin itse valitsen oman todellisuuteni) ja mieleen hiljaiseen

taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen. (Jeesuksen tuleminen on meidän oman mielemme valinta)

 

 

On jouluyö ja lumihuntuun pukeutunut maa (viittaus viattomuuteen)

kun yhtä puhdas itse olla voisin. (viittaus syyllisyyden kokemiseen ja anteeksiannon ja anteeksisaamisen tarpeeseemme)

Se ajatukset joulun tuntuun virittymään saa, (muisto ikuisesta rakkaudesta pyrkii tietoisuuteemme)

kuin harras sävel sisälläni soisi. (Luojamme kutsu rakkauteen)

 

Näin sydämeeni………..

 

On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään, (anteeksianto)

kuin oisin osa suurta kaikkeutta. (muistikuva Isä-luojasta ja ikuisesta yhteydestä häneen ja täydelliseen rakkauteen)

Vain kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään,

vaan mieleni on täynnä kirkkautta (Toive mahdollisuudesta oivaltaa että kaikki onkin vain 'unta', jonka luulemme olevan totta mutta josta on mahdollista herätä)

 

Näin sydämeeni ………..

 

Miten voin helpottaa päätöksentekoa!

Tiistai 19.11.2019 klo 10.58 - R.J.

Tapasin ystäväni ja keskutelimme monista mieleemme liittynistä asioista. Tässä yksi kohtaamisen jälkeen syntyneistä ajatuksista:

                      Tehdessämme erilaisia päätöksiä kohtaamme itsessämme olevia rajoituksia. Rajoitukset ovat menneisyydessä omaksuttuja tapoja ja kokemuksia. Niiden voidaan ajatella ohjaavan meitä ja tekevän valinnoista hankalia koska emme ymmärrä niiden olemassaoloa emmekä kaikkea muutakaan mikä on tärkeätä ja oleellista.

Valinta ja päättämisprosessin voitaisiin sanoa olevan kaksivaiheinen:

 Ensimmäinen vaihe koskee valintoja lukemattomista mahdollisuuksista tai joskus vain kahden vaihtoehdon välillä. Voi olla todella vaikea valita. Tällöin helpottaa jos voi ensin tarkastella asioita ja antaa itselle aikaa (“nukkua yön yli”) ja antaa itsessä olevan syvän viisauden työskennellä hetken rauhassa, Lopputuloksena vastaus “valkenee” kuin itsestään. (Meissä on suurempikin viisaus kuin n.s. järki, joka sekin on tärkeä)

Toinen vaihe tulee vastaan kun jokin valinta vaatii toimenpiteitä. Jos huomaat että haluat siirtää toimenpidettä on se merkki hämmennyksestä  ja pelosta että onko tämä oikein. Tämä on sinulle suuri mahdollisuus tutkia pelkoasi. Pelko on tila, josta voi luopua. Kun sen tekee, se ei enää jatkossa huomaamattasi ohjaa elämää. Tärkeä asia on havaita pelko ja oivaltaa mahdollisuus luopua siitä!

P.S. Kannattaa harjoitella!

Miten olen muuttanut tulkintaani Juicen laulusta Viidestoista Yö!

Torstai 14.2.2019 klo 21.40 - R.J.

Jostain syystä Juicen sanoitus alunperin houkutteli minua kuuntelemaan ilman tiedostettua syytä.

Olin keski-ikäinen mies, joka ihmetteli että mitä nyt – mitä se elämä oikeastaan on?

Olin aloittanut kuorossa laulamisen vaikka koulun laulunumero oli korkeintaan välttävä.
Olihan sitä tainnut tulla kokeiltaua jossain saunailloissa ja ehkä karaokessa.

Jotain siinä Juicen sanoituksessa kuitenkin oli enemmän kuin luulin vaikka olin aiemmin pitänyt häntä kevyen arkipäivän muusikkona. Niin varmaan moni muukin laillani.

Aika pian tällä aktiivisemmalla laulajan urallani tuli opeteltua sitä biisiä vähän perusteellisemmin. Aluksi sen viesti oli, että tuurijuopottelu aiheuttaa muistinmenetystä ja että se toistuu aika ajoin.

Siinä on ‘reippaan’ ja ‘rohkean ‘ miehen meno.

Voi olla että kävi kateeksikin. Olinhan kunnon mies, joka ajattelin että elämä on hyvin suunniteltuna mukavaa ja hyväksyttyä kaikkine toimimneen. Se oli opitun elämänmallin toteuttamista.

Mutta oliko se kaikin osin sitä mitä oma sisin oli? Niinpä uudelleen ja uudelleen toistettuna ‘kahden viikon unohtuneen’ tekstinpätkän takaa alkoi todentua kysymys MITÄ OLEN UNOHTANUT?

Tarina jatkuu osoitteessa http://ihmekurssi.com/category/raimon-blogi/     tai jatkosivulla

Lue lisää »

Mitä on hetkessä eläminen?

Sunnuntai 20.1.2019 klo 14.03 - R.J.

Mitä on hetkessä eläminen?

Mielen harjoituskurssit puhuvat nyt-hetkessä elämisestä! Mitä se on? Siinä ajatus ajasta on poissa eli ollaan tavallaan ajattomassa tilassa, jossa kaikki on hyvin. Meillä on mielenrauhan tila läsnä! 

Aikahan onkin mielen illuusio, jonka avulla menneisyys tuodaan nykyhetkeen ja edelleen tulevaisuusuuteen. Samalla tarttuu syyllisyys mukaan ja joudutaan pelkäämään tulevaisuutta vaikka sitä ei vielä olekaan!

 Voisimmeko luopua pitämästä aikaa todellisena. Saisimme silloin ajatella, että juuri nyt olemme tilassa, jossa voimme valita suunnan vapauteen ilman menneisyyden painolastia.

(Ihmeiden Oppikurssin herättämiä ajatuksia)

Miten teen oikean valinnan?

Sunnuntai 29.7.2018 klo 23.02 - R.J.

Miten toimin, jotta päätökseni olisivat tuloksellisia?

Teenpä minkä päätöksen tahansa, tärkeintä on että olen luottavainen ja rauhan tilassa! Kun näin on, meidän oma sisäinen viisautemme tukee meitä! 

Siis valitsemiseni tässä maailmassa ei oikeastaan koskaan voi olla väärin, ainoastaan voin itse suhtautua omaan päätökseeni luottamuksella tai epävarmuudella!

Miksi näin on? 

Mitä tarkoittaa ajatus, joka kertoo pelastuksen tulevan itseltäni!

Perjantai 13.7.2018 klo 21.47 - R.J.

Jokainen meistä toivoo mieleensä rauhaa, pelotonta levollista tilaa. Onko se mahdollista?

Olen uudelleen ja uudelleen toistanut itselleni ajatusta miten valitsen itse mieleni tilan. Voin sen opetella ja käyttää sitä. Emme ole ympäröivän maailman uhreja vaan voimme valita rauhan tilan. Sitä neuvotaan meille monin tavoin, usein emme vaan huomaa sitä tai ota mahdollisuutta todesta. 

Miten käytämme mielemme viisautta?

Keskiviikko 4.7.2018 - R.J.

Miten valitsemme oikein? Ihmeiden Oppikurssi kehtottaa meitä tekemään valintoja itsessämme olevan viisauden kanssa mieluummin kuin pelkästään oman egomme kanssa. Miten tiedämme valitsevamme oikein? Siihen on vastauksena mikä on mielentilamme päätöksen jälkeen. Jos olemme rauhan tilassa asiat menivät parhaalla mahdollisella tavalla.

Käytännössä se tarkoittaa seuraavaa:

Valintatilanteessa katselemme kaikkia vaihtoehtoja ominaisuuksineen ensin ilman arvolatauksia emmekä varsinaisesti esimerkiksi kommentoi asoita eikä niiden ominaisuuksia. Emme edes itsellemme!

Tämän jälkeen annamme omalle intuitiolle aikaa ja rauhoitamme tilanteen parhaan kykymme mukaan. Annamme asian hetken vain olla.

Mielemme työskentelee avuksemme ja sitä voisi kutsua vaikka intuitioksi.

Kun palaamme uudelleen asiaan on se jäsentynyt mielessämme ja ratkaisujen tekeminen on helpon oloista. Tärkeät asiat ovat päällimmäisenä ja usein löytyy jotain mitä alunperin ei edes tullut mieleen. Mielessämme on enemmän viisautta kuin ymmärrämme! Miksi emme siis käyttäisi sitä!

Helsingin Sanomien kirjoitus Uusi mies avaa sitä ajatusta mistä nämä sivut ovat syntyneet!

Sunnuntai 1.7.2018 klo 13.26 - R.J.

Uusi mies! Mitä se on? Omien ajatusteni tavoitteena olisi olla mieleltään vapaana oleva ihminen ja siten rauhantilassa oleva iloinen lähimmäinen kenelle tahansa.

HS:n kirjoituksen otsikossa viitataan valtaan sekä ongelmaan samanaikaisesti. Miehen valta on kuvitelma, jota hän ei itse ymmärrä. Miksi mies olisi ongelma? Siksi että emme ymmärrä niitä mekanismeja, jotka ohjaavat käyttäytymistämme arjen tilanteissa. Mies ei ole sen suurempi ongelma kuin nainenkaan. Molemmat haikailevat mielenrauhan tilaa luullen samanaikaisesti, että toinen on sen este. Molemmat ovat epävarmuuden tilassa mutta eivät huomaa, että se onkin heissä itsessä eikä toisessa. Pitäisikin katsoa mikä omassa mielessä estää rauhan tilan!

Mitä me etsimme jokainen päivä?

Lauantai 30.6.2018 klo 10.00 - R.J.

Me etsimme mielenrauhaa ja -vapautta. Siis olotilaa, jossa koemme kaiken olevan hyvin, jossa emme tarvitsisi mitään lisää! Onko sitä tilaa mahdollista löytää?

On, ainakin hetkittäin! Ajatellaampa vaikka lomaa tai ainakin sen alkua, jossa ei ole ajatuksena muuta kuin, että tänä aamuna herätessä ollaan ja kuunnellaan mitä kuuluu. Kuunnellaan ääniä ja sen lisäksi annetaan myös mielen olla levossa. Juuri siinä hetkessä ei ole mitään odotuksia, vain ollaan ja annetaan kaiken muun olla juuri kuin se on!

Miksi koemme tulevamme väärinkohdelluksi?

Sunnuntai 15.4.2018 klo 13.46 - R.J.

Kuuntelin tänä aamuna Kenneth Wapnikcin luentoa Ihmeiden Oppikurssista ja päällimmäisenä jäi mieleen seuraava kysymys:

Miksi koemme, että meitä voidaan kohdella väärin?

Siksi että haluamme niin! Onko tuo totta, tekee mieli kysyä!

Olemme siis valinneet itsellemme sellaisen roolin. Haluamme, siis meidän ajateltu persoona haluaa, esittää viatonta ja siirtää sillä tavalla tiedostamaton syyllisyytemme ulkopuolellemme, siis muiden, kannettavaksi. Ihmeiden Oppikurssi opettaa, että se on tarpeetonta koska voimme oppia luopumaan syyllisyyden aiheuttamista pelon reaktioista. Se tapahtuu uskaltamalla tuoda näkyviin ne syyt, jotka koemme syyllistävinä. Silloin meidän ei tarvitse olla pelokkaita siitä, että ne tulisivat näkyviin ulkopuolisten tapahtumien laukaisemina. Voisimme katsella ympärillä olevaa maailmaa rauhallisin mielin. Siis emme yrittäisi olla jotain muuta kuin oma itsemme.