Mitä todellisuus on?

Hyväksymisen häkki ja erillisyyden pelko

Maanantai 5.6.2017 klo 14.23 - Raimo Julkunen

Hyväksymisen hakemisen häkki ja erillisyyden pelko!

Vuosia sitten olin kirjoittanut päiväkirjaani narsismista! Laitan tähän siitä otteen vaikka se ei kaikin osin ole kriittisesti ok!

Mikä ajatus on (psykopaattisuus) narsismi?  … Hän käyttää toisen ihmisen riippuvuutta toisten hyväksynnän saamisesta hyväkseen...?

Jos noin on, niin riippuvaisuuden omaava ihminen ikään kuin “kutsuu” tämän toisen lukitsemaan itsensä hyväksymisen “häkkiin”.

Tarvitsemme toisia toimimaan peilinämme mutta emme tarvitse heidän hyväksymistään.

Vapautuakseen edellisestä harhasta “uhrin” on hetken siedettävä peilinä toimimista ilmaisemaan tyytymättömyys, joka voi ilmentyä (→  luultuna vähättelynä, torjumisena, huomiotta jättämisenä) hylkäämisenä tai jopa väkivaltana tms.

Ihmeiden Oppikurssin mukaan Rakkaus Hyväksyy Kaiken! Emme tarvitse ulkopuoleltamme mitään, kaikki on jo meissä saavuttaaksemme mielenrauhan tilan.

 

Mikä on vastapuolen (oletettu ”narsisti”) ongelma tai tarve löytää riippuvainen ”uhri”. Hänellä on suuri pelko ulkopuolisuudesta tai kuten IOK kertoo, hän kokee olevansa erillinen, vaikka ei halua nähdä sitä! Tavallaan me kaikki luulemme. Hän ei uskalla katsoa pelkoa, joka hänellä on. Hän luulee voivansa välttää pelon katsomalla ulkopuolelleen.

 

Kaikesta edellisestä riippumatta, jokainen meistä kantaa sisällään ajatusta ykseydestä! Me vain haluamme usein peittää sen. Miksi? Jokaisen meidän tulee kysyä se itseltämme!

 

Mitä "realistinen" ajattelu tarjoaa?

Sunnuntai 12.3.2017 - Raimo Julkunen

Mitä on olla ”realisti” tässä maailmassa? Mitä saavutamme olemalla realisteja?

Ajattelemme saavuttavamme jotain mikä on todennäköistä, joka ei sisällä epävarmuuksia eikä pettymyksiä. Itse asiassa emme halua kohdata sitä mitä ehkä voisi tapahtua. Se tuntuu pelottavalta. Varsinkin se pettymys ja olotila, jossa ei tunnu olevan ”varmuutta”, turvaa!

Mitäpä jos antaisimme itsemme olla vapaita realismista! Se saattaisi sisältää jotain sellaista mikä toisi meille iloa? Emmekö haluaisi sitä mahdollisuutta. Uskaltaisimmeko valita ”realistisen tavanomaisuuden” sijasta vapauden?

 

Ajattelepa mitä silloin voisi tapahtua?