Pitkästä aikaa luin näiltä sivuilta mitä olin vuosia sitten kirjoittanut. Totesin, että vieläkin samat ajatukset ovat ajankohtaisia ainakin itselleni. Toistanko itseäni ilman edistystä? Itse en pysty arvioimaan täysin. Olen kirjoittanut otsikon Mielenvapaus alla olevaa tekstiä mukaillen tämän blogi osan. 

Olin jo lapsena antanut itseni oppia, että tavoitteena pitää olla toiminta 'oikein', jotta muut voisivat olla tyytyväisiä eivätkä tulisi häirityiksi. Siitä seurasi mielen vankila koska aina löytyy joku tai jokin, joka häiriintyy. Mielen vankila on itsessä oleva vaatimus olla jotain. Sen tavoitteen olin sijoittanut ulkopuolelleni, lähipiiriini. Tunnustelin lähipiirin mielialoja ja annoin omien tulkintojeni ohjata käyttäytymistäni. Todellisuudessa lähipiirini ihmiset reagoivat kuitenkin omiin pelkoihinsa (Oikeastaan samalla tavalla kuin minä omiini). Näillä ei välttämättä kuitenkaan ole mitään tekemistä toistensa kanssa, joten syntyy vain virhepäätelmien sekasotku, jota on mahdoton selvittää. Elämästä tulee taiteilua veitsenterällä ja lopulta seuraa kaaos.
Miten siitä voi selvitä? Lopetin virheellisen tavoittelun olemasta oikein ja siten mieleni vapautui pakosta olla jotain – siis aloin olla itseni. Opettelin luopumaan syyllistämisestä ja sallin itseni ja muiden vapautua arvostelustani.
Syyllisyyden kokeminen on pakonomaista. Vaikka siitä luopuminen on tavoite, siitä luopuminen tuntuu työläältä. Mahdollisuutemme on kuitenkin kokea mielenrauhaa sekä iloa! Sitä me todellisuudessa olemme!