Siis mitä olin unohtanut kaiken opitun ‘mallikkaan’ elämän taakse? Vähän muutettuna vielä: Mitä olin halunnut unohtaa? Mitä ympäristöni haluaa olla näkemättä minussa? Uskallanko kohdata todellisen itseni ja samoin uskallanko nähdä ympäristöni todellisena ja he vastavuoroisesti minut todellisena?

Eräänä kauniina päivänä halusin katsella valokuvia elämästäni ja tajusin että kuvista puuttuu oleellinen osa minua. Aloin etsiä niitä mutta en löytänyt muuta kuin kuvan paikkoja albumista.

Tavallaan tiesin mitä etsin ja vaikka ne olivat kadoksissa, ne olivat tiedostomattomassa tiedossani. Ne viittasivat siinä vaiheessa oman itseni kannalta tärkeimpään kokemukseen elämästä – rakkaudesta ja sen pelosta, joka johti rakkauden torjuntaan.

Sen ristiriitaisuuden kokeminen oli ollut ‘pakko’ sulkea muistista koska se oli ollut hyvin tuskallinen kokemus.

‘Orpo katse lapsen eksyneen’ voidaan ajatella ihmisen elämän tavallisen olemisen kokemukseksi. Hän tavallaan tietää että ei ole oikeassa paikassa ja luulee että Luoja ei halua kohdata häntä.

Totuus on kuitenkin että hän ei itse haluaisi kohdata Jumalaa koska luulee hänen rankaisevan. Kuitenkin Jumalan rakkaus ‘vihloo rintaa’ eli on muistissa.

‘Yö taas saapuu painajaisineen ja kaikki paitsi elämä on turhaa’ voidaan ajatella, että välillä me pystyjmme torjumaan Jumalan muiston. Muistin palautusessa kaikki tuntuu painajaismaiselta ja turhalta koska tiedämme sisimmässämme sen olevan juuri niin.

Ihmeiden Oppikurssi kertoo meille, että näkemämme maailma on illuusio ja sen tehtävänä on opettaa meille, että se on illuusio. Tavallaan kohtaamme elämän paradoksina, jossa opetetaan että sen -tarkoistus on opettaa – että sillä – ei ole tarkoitusta.

Mikä muuttui?

Olin painanut unohduksiin elämän tärkeän kokemuksen mutta tuskallisen kokemuksen ja sen muistaminen laulun sanojen avulla avasi käsityksen tietoiseksi. Samalla avautui mahdollisuus oppia, että olemme kaikki kollektiivisesti tässä todellisuudessa painaneet tärkeän asian tietoisuudestamme.

Syynä on pelko, jota meidän on vaikea käsitellä. Siispä on aika opetella luopumaan pelosta sekä syyllisyydestä!