Mitä todellisuus on?

Saat sen mistä luovut!

Keskiviikko 13.3.2019 klo 21.59 - R.J.

“Saat sen mistä luovut!” Useimmille tämä on tuttu viisaus – jopa omakohtaisesti koettunakin. Huomasin kuitenkin itse ajattelevani sitä vain konkreettisten asioiden kohdalla. Siis kun tavoittelin erityisesti jotain aineellista.Se koskee kuitenkin kaikkea, myös ajatuksia.

Ihmeiden Oppikurssi opettaa meitä näkemään, että olipa meillä mitä tahansa niin vasta sen jälkeen se on meille todellista kun kykenemme jakaa sen edelleen. 

Näin on, koska niin kauan kun emme voi jakaa sitä, olemme rajoittaneet todellisuuttamme emmekä voi nähdä kaikkea mitä voisimme saavuttaa. Huomaamattamme yritämme vartioida omaa reviiriämme, niin fyysistä kuin ajattelun sisältämää kommunikointireviiriäkin ja olemme joutuneet itse luomaamme rajoitusten tilaan.

Mitä vähemmän rajoituksia sen rikkaampaa elämää!

"Rakkaus on lumivalkoinen"

Torstai 28.2.2019 klo 18.49 - R.J.

“Rakkaus on lumivalkoinen” mutta laulun mukaan vain aamulla.

Voisiko rakkaus olla lumivalkoinen vielä illallakin? Miten hyvin kuvaakaan tämä laulu meidän elämäämme ja sen muuttumista!

Kohdatessamme kykenemme näkemään toisemme puhtaan viattomina mutta jo hetken päästä olemme löytäneet pilkkuja puhtaassa pinnassa.

Laulun surumielinen sävy jää päälle koska emme löydä ratkaisua. Sellainen on kuitenkin olemassa. Se on anteeksianto sellaisena kuin Ihmeiden oppikurssi sen näkee. Siinä me katsomme veljestämme/puolisostamme/ystävästämme/lapsestamme hänen viattomuuttaan ja kaikki muu annetaan anteeeksi  ja tehdään siten tekemättömäksi.

P.S. Toivelaulukirjan mukaan Jussi Hakulinen on kertonut että "kertosäe melodioineen ja teksteineen putosi kuin taivaasta".

Viisas sanonta, jota äitini käytti!

Lauantai 23.2.2019 klo 22.58 - R.J.

Silloin tällöin tapahtuu elämässämme asioita, joita emme haluaisi. Äidilläni oli usein tällaisessa tilanteessa tapana sanoa: "Hullu ei huomaa ja viisas ei sano mitään". 

Niinpä monet asiat häipyivät unohduksiin. 

Nyt kun olen opiskellut Ihmeiden Oppikurssia niin huomaan, että siellä opetetaan samaa suhtautumistapaa. Siellä sitä nimitetään "anteeksiannoksi". Se on tapa olla tekemättä asiasta n.s. todellista, koska siihen ajattelumalliin kuuluu illuusion erottaminen totuudesta. 

Miten olen muuttanut tulkintaani Juicen laulusta Viidestoista Yö!

Torstai 14.2.2019 klo 21.40 - R.J.

Jostain syystä Juicen sanoitus alunperin houkutteli minua kuuntelemaan ilman tiedostettua syytä.

Olin keski-ikäinen mies, joka ihmetteli että mitä nyt – mitä se elämä oikeastaan on?

Olin aloittanut kuorossa laulamisen vaikka koulun laulunumero oli korkeintaan välttävä.
Olihan sitä tainnut tulla kokeiltaua jossain saunailloissa ja ehkä karaokessa.

Jotain siinä Juicen sanoituksessa kuitenkin oli enemmän kuin luulin vaikka olin aiemmin pitänyt häntä kevyen arkipäivän muusikkona. Niin varmaan moni muukin laillani.

Aika pian tällä aktiivisemmalla laulajan urallani tuli opeteltua sitä biisiä vähän perusteellisemmin. Aluksi sen viesti oli, että tuurijuopottelu aiheuttaa muistinmenetystä ja että se toistuu aika ajoin.

Siinä on ‘reippaan’ ja ‘rohkean ‘ miehen meno.

Voi olla että kävi kateeksikin. Olinhan kunnon mies, joka ajattelin että elämä on hyvin suunniteltuna mukavaa ja hyväksyttyä kaikkine toimimneen. Se oli opitun elämänmallin toteuttamista.

Mutta oliko se kaikin osin sitä mitä oma sisin oli? Niinpä uudelleen ja uudelleen toistettuna ‘kahden viikon unohtuneen’ tekstinpätkän takaa alkoi todentua kysymys MITÄ OLEN UNOHTANUT?

Tarina jatkuu osoitteessa http://ihmekurssi.com/category/raimon-blogi/     tai jatkosivulla

Lue lisää »

Kuka tai mikä meitä ohjaa?

Keskiviikko 23.1.2019 klo 19.16 - R.J.

Nettimaailman algoritmitko ovat meidän tienviittamme?

Ne ohjaavat meitä huomaamattamme ja alamme sitoutua tähän kollektiiviseen illuusioon (harhaan) pitäen sitä elämämme tarkoituksena! Sekö on tavoitteemme? Uskallammeko tehdä valintoja muista lähtökohdista.

Ei ole vaarallista käyttää tietojärjestelmien ohjailua mutta on vaarallista pitää niitä ainoana totena. Niistä saattaa tulla este oivaltaa elämän todellinen merkitys ja tavoite! 

Mitä on hetkessä eläminen?

Sunnuntai 20.1.2019 klo 14.03 - R.J.

Mitä on hetkessä eläminen?

Mielen harjoituskurssit puhuvat nyt-hetkessä elämisestä! Mitä se on? Siinä ajatus ajasta on poissa eli ollaan tavallaan ajattomassa tilassa, jossa kaikki on hyvin. Meillä on mielenrauhan tila läsnä! 

Aikahan onkin mielen illuusio, jonka avulla menneisyys tuodaan nykyhetkeen ja edelleen tulevaisuusuuteen. Samalla tarttuu syyllisyys mukaan ja joudutaan pelkäämään tulevaisuutta vaikka sitä ei vielä olekaan!

 Voisimmeko luopua pitämästä aikaa todellisena. Saisimme silloin ajatella, että juuri nyt olemme tilassa, jossa voimme valita suunnan vapauteen ilman menneisyyden painolastia.

(Ihmeiden Oppikurssin herättämiä ajatuksia)

Hyvää Uutta Vuotta!

Maanantai 31.12.2018 klo 5.30 - R.J.

Hyvää Uutta Vuotta jokaiselle lukijalle!

Miten siitä tulisi hyvä?  - ja miten se määriteltäisiin?

Helposti ajattelemme asioita, joita haluaisimme saavuttaa ja silloin vuodesta tulisi hyvä! Niinkö se menisi vai onko jokin muu tapa parempi?

Kuuntelin Kenneth Wapnicin vastauksia kysymyksiin ja siinä se tuli - se vastaus! Ole luottavainen, sinulle annetaan se mitä tarvitset ja se on enemmän kuin osaat edes pyytää.

Jos olet itse määritellyt mitä haluat saavuttaa tapahtuu useimmiten niin, että oma pyyntösi rajoittaa sitä mitä saavutat vaikka et sitä ehkä ymmärräkään. Se oma tavoitteesi onkin rajoitus. Meidän todellisuutemme on ääretön emmekä pysty käsittämään sitä.

Ei kannata olla huolissaan, kaikki on kuitenkin hyvin!

(ajatukset perustuvat Ihmeiden Oppikurssiin)

Hyvää Joulua!

Maanantai 24.12.2018 klo 11.55 - Raimo Julkunen

Hyvää Joulua ja Kiitos Teille kaikille lukijoille tästä vuodesta!

On ollut mielenkiintoista tuoda näkyviin ajatuksia elämästä, arkipäivästä, työstä ja kaikesta mitä olen ja olemme kohdanneet. Olen tämän vuoden aikana vaihtanut paikkakuntaa ja siten kohdannut itsessäni olevia arvolatauksia, joita olen voinut katsoa ja purkaa. 

Tänä aamuna, luettuani Renardin kirjaa, avautui taas uudestaan paljaaksi se mitä uulemme elämän olevan; menestyksen tavoittelua eri tavoin. Elämämme voisi olla "rauhallista touhua" ja menestys tulisi itsestään. Ei tarvita uhrautumista millään tavoin!

Rauhallista Joulua!

Raimo

Onko totta että meidän on puhuttava toisillemme?

Tiistai 14.8.2018 klo 6.21 - R.J.

Onko totta, että meidän on puhuttava toisillemme?

Saa puhua mutta ei tarvitse puhua!

Tämä koskee jokaista tilannetta, jossa kommunikoimme toistemme kanssa. Läheiset suhteet ovat vaativimmat!

Parisuhteen pelastuksena pidetään ajatusta,että on puhuttava! Vieläpä mennään niin pitkälle, että onnistuneen kommunikoinnin odotetaan päättyvän tulokseen.

Jokaisen meidän viestimme sisältää toiveen; hyväksy minut tai rakasta minua! Jos pitää puhua, on ajatuksessa mukana pakottamista (tavallaan hyökkäys). Mitäpä jos tuo toinen ei hyväksykään minua. Se mahdollisuus pelottaa.

Siis olisi todennäköisesti parempi ajatella, että saa olla hiljaa, kunnes on valmis puhumaan. Silloin on valmis ottamaan vastaan senkin vaihtoehdon, että kuulija ei pysty kohtaamaan kuulemaansa.

Jos toinen odottaa puhumista, tavallaan vaatii, tapahtuu niin, että kuulija estää puhujaa kertomasta asiaansa vapaasti. Hän puhuu, mutta puhuu vain siitä minkä kuulija kykenee ottamaan vastaan. Eli kuulijan toive ohjaa puheen aiheita. Voimakkaimmillaan saatetaan jäädään puhumaan small-talk´ia. Sekin on hyvä aloitus, mutta vain aloitus!

Saa puhua mutta ei tarvitse, ennenkuin on siihen valmis!

Jokaisella meillä on tarve tuoda esiin mielessämme olevia pelkoa herättäviä asioita. Siihen tarvitaan kommunikointia ja kuulijaa.

Mikä ero on tietämisellä ja kokemisella!

Maanantai 30.7.2018 klo 11.53 - R.J.

Asioista tietäminen ei ole oikeastaan mitään.

Se mitä kohtaamme kokemuksen tasolla on kaikki!

Siispä älkäämme antako itsemme huijata itseämme paljolla tiedolla! Elämä on kokemista!

Voitko yhtyä tähän ajatukseen?

Miten teen oikean valinnan?

Sunnuntai 29.7.2018 klo 23.02 - R.J.

Miten toimin, jotta päätökseni olisivat tuloksellisia?

Teenpä minkä päätöksen tahansa, tärkeintä on että olen luottavainen ja rauhan tilassa! Kun näin on, meidän oma sisäinen viisautemme tukee meitä! 

Siis valitsemiseni tässä maailmassa ei oikeastaan koskaan voi olla väärin, ainoastaan voin itse suhtautua omaan päätökseeni luottamuksella tai epävarmuudella!

Miksi näin on? 

Ajatuksia Helsingin.Sanomissa olleen krjoituksen herättämänä

Sunnuntai 15.7.2018 klo 16.43 - R.J.

Älä usko silmiäsi

(ajatuksia kirjoituksesta  H.S. 15.7.2018 Saska Saarikoski)

Kirjoitus Helsingin Sanomissa laittaa meidät ajattelemaan monia asoita uudesta näkökulmasta. Asiat eivät juurikaan ole sitä miltä näyttävät.

Ne kuvaavat sitä miltä esittäjät haluaisivat niiden näyttävän ja Professori B. Holmström viittaa, että olisi tiedettävä ”keneltä odotetaan aplodeja”. Tämä odotus on se rajoitus, johon on samassa kirjoituksessa aiemmin viitattu. (”Ajatellaan että luovuus tulee vapaudesta. Se on se fundamentaalinen harhakäsitys. Luovuus syntyy haasteista, rajoituksista ja kysymyksistä.”) ”Luovuus ei synny vapaudesta vaan rajoituksista”.

Haluan lisätä, että luovuus tulee uskalluksesta tajuta rajat ja erityisesti rajoittavani itseäni omien lähtökohtieni tähden. Kun olen valmis katsomaan niitä, on mahdollista vapautua omista, itse tehdyistä muureista. Sen jälkeen en enää arvioi keneltä aplodit tulevat!

Mitä tarkoittaa ajatus, joka kertoo pelastuksen tulevan itseltäni!

Perjantai 13.7.2018 klo 21.47 - R.J.

Jokainen meistä toivoo mieleensä rauhaa, pelotonta levollista tilaa. Onko se mahdollista?

Olen uudelleen ja uudelleen toistanut itselleni ajatusta miten valitsen itse mieleni tilan. Voin sen opetella ja käyttää sitä. Emme ole ympäröivän maailman uhreja vaan voimme valita rauhan tilan. Sitä neuvotaan meille monin tavoin, usein emme vaan huomaa sitä tai ota mahdollisuutta todesta. 

Miten käytän mieleni viisautta valinnoissani itse?

Keskiviikko 4.7.2018 klo 16.34 - R.J.

Kun kirjoitin edellisen kirjoituksen, en huomannut, että olen itse juuri sellaisessa tilanteessa, jossa voi harjoitella valintaa. Olemme etsimässä uutta osoitetta itsellemme ja vaihtoehtoja on paljon. Mikä niistä olisi oikea? Sen määrittäminen etukäteen on vaikeata. 

Nyt ajatus ohjautui kirjoitukseni perusteella siihen, että katsomme useita vaihtoehtoja. Tapa tehdä se, pitää olla juuri ilman arvolatausta, aluksi. Vain sillä tavalla kaikki vaihtoehdot tulevat näkyviin. (IOK:ssa sanotaan, että kaikki on samaa illuusiota. Siis oman mielen tekemää) Sen jälkeen annetaan mielelle l. intuitiolle aikaa. Mielenkiintoista nähdä mihin päädytään!

Miten käytämme mielemme viisautta?

Keskiviikko 4.7.2018 - R.J.

Miten valitsemme oikein? Ihmeiden Oppikurssi kehtottaa meitä tekemään valintoja itsessämme olevan viisauden kanssa mieluummin kuin pelkästään oman egomme kanssa. Miten tiedämme valitsevamme oikein? Siihen on vastauksena mikä on mielentilamme päätöksen jälkeen. Jos olemme rauhan tilassa asiat menivät parhaalla mahdollisella tavalla.

Käytännössä se tarkoittaa seuraavaa:

Valintatilanteessa katselemme kaikkia vaihtoehtoja ominaisuuksineen ensin ilman arvolatauksia emmekä varsinaisesti esimerkiksi kommentoi asoita eikä niiden ominaisuuksia. Emme edes itsellemme!

Tämän jälkeen annamme omalle intuitiolle aikaa ja rauhoitamme tilanteen parhaan kykymme mukaan. Annamme asian hetken vain olla.

Mielemme työskentelee avuksemme ja sitä voisi kutsua vaikka intuitioksi.

Kun palaamme uudelleen asiaan on se jäsentynyt mielessämme ja ratkaisujen tekeminen on helpon oloista. Tärkeät asiat ovat päällimmäisenä ja usein löytyy jotain mitä alunperin ei edes tullut mieleen. Mielessämme on enemmän viisautta kuin ymmärrämme! Miksi emme siis käyttäisi sitä!

Helsingin Sanomien kirjoitus Uusi mies avaa sitä ajatusta mistä nämä sivut ovat syntyneet!

Sunnuntai 1.7.2018 klo 13.26 - R.J.

Uusi mies! Mitä se on? Omien ajatusteni tavoitteena olisi olla mieleltään vapaana oleva ihminen ja siten rauhantilassa oleva iloinen lähimmäinen kenelle tahansa.

HS:n kirjoituksen otsikossa viitataan valtaan sekä ongelmaan samanaikaisesti. Miehen valta on kuvitelma, jota hän ei itse ymmärrä. Miksi mies olisi ongelma? Siksi että emme ymmärrä niitä mekanismeja, jotka ohjaavat käyttäytymistämme arjen tilanteissa. Mies ei ole sen suurempi ongelma kuin nainenkaan. Molemmat haikailevat mielenrauhan tilaa luullen samanaikaisesti, että toinen on sen este. Molemmat ovat epävarmuuden tilassa mutta eivät huomaa, että se onkin heissä itsessä eikä toisessa. Pitäisikin katsoa mikä omassa mielessä estää rauhan tilan!

Mitä me etsimme jokainen päivä?

Lauantai 30.6.2018 klo 10.00 - R.J.

Me etsimme mielenrauhaa ja -vapautta. Siis olotilaa, jossa koemme kaiken olevan hyvin, jossa emme tarvitsisi mitään lisää! Onko sitä tilaa mahdollista löytää?

On, ainakin hetkittäin! Ajatellaampa vaikka lomaa tai ainakin sen alkua, jossa ei ole ajatuksena muuta kuin, että tänä aamuna herätessä ollaan ja kuunnellaan mitä kuuluu. Kuunnellaan ääniä ja sen lisäksi annetaan myös mielen olla levossa. Juuri siinä hetkessä ei ole mitään odotuksia, vain ollaan ja annetaan kaiken muun olla juuri kuin se on!

Rakkauden raiteilla mielenvapaus H.S.21.6.2018

Lauantai 23.6.2018 klo 14.14 - R.J.

Mitä kohden kuljemme elämässämme? Huomaamattamme kuljemme kohti suurempaa vapauden tilaa!

Se tarkoittaa, että meitä viehättää vapaus – haluamme pois pakosta. Tavalliseen elämäämme sisältyy kaikenlaista pakonomaista toimintaa, kuten vanhempien odotusten toteuttamista, opiskelua, työssä käymistä ym. Kaikkiin niihin liittyy ajatus, että ne ovat välttämättömiä toimia. Olemme jollain tavoin sidoksissa sellaiseen elämään. Se on tavallaan totta.

Voisimmeko asennoitua niihin toisin? Kyllä! - Se vaatii opettelua ja mielen muutosta! Manuela Bosco kertoo miten hänen urheilu-uraansa siivitti isän luottamus hänen kykyihinsä mutta kun isä ei enää ollut läsnä hänen piti alkaa etsiä luottamusta itse. Hän oli riippuvainen isän luottamuksesta.

Samalla tavoin Tuure Kilpeläinen on joutunut etsimään omaa luottamustilaansa isänsä jälkeen. Isä oli esimerkkinä järjestelmällisen tarkka, mutta sekään ei elämässä ratkaise.

Se, että etsimme vapautta, ei tarkoita, että emme tekisi työtä tai jotain muuta elääksemme. Mutta se tarkoittaa, että suhtaudumme asioihin eri tavoin. Emme ajattelisi niitä pakkoina,vaan mahdollisuuksina antaa itsellemme iloa ja onnistumisen kokemuksia. Meitä ei kukaan muu pakota mihinkään kuin me itse, mutta voisimme valita myös toisin.

Onko digipalvelu oikeastaan palvelu?

Sunnuntai 17.6.2018 - R.J.

Heräsi kysymys edellisen kirjoituksen avaamana: Onko digipalvelu oikeastaan palvelu ollenkaan?

Vastaan siihen, että ei ainakaan perinteellisessä mielessä koska palveluun kuuluu aina kohtaamisen elementti sekä molemminpuolisen hyväksymisen ajatus! Digipalvelussa kohtaaminen on välillinen, ei välitön, ja hyväksymisen ajatus jää epävarmaksi koska se tapahtuu osittain vasta jälkikäteen!

Epävarmuus johtuu nyös palvelun teknisestä monimutkaisuudesta ja liittyy käyttäjän kokemaan epävarmuuteen omasta osaamisestaan. Harva järjestelmä kuittaa hyväksymisen heti sekä usein jää epävarmaksi käytetyn vaihtoehdon esimerkiksi kustannus tai muu vaikutus (julkisuus, yhteyden mahdollinen jälkikäyttö yms.)

Mitä siihen tarvitaan lisää?

Mitä lomamatkalla voi tapahtua ja mitä siitä voi oppia!

Lauantai 16.6.2018 klo 12.59 - R.J.

Olimme viime viikolla mielenkiintoisella matkalla toisenlaisen kulttuurin piirissä, arabikulttuurissa. Matkamme suuntautui Abu Dhabiin ja Dubaihin

Matkalla näimme moskeijoja ja upeita pilvenpiirtäjiä sekä kauppakeskuksia. Tientenkin myös basaareja myyjineen. Mikä vaikutti meihin eniten? - Omat ajatuksemme näkemästämme! - Näimme kauniisti tehdyn moskeijan, jonka rakentamiseen oli kulunut aikaa. Lopputulos oli upea suurine mattoineen ja riippuvine kattokruunuineen. Näimme maailman korkeimman pilvenpiirtäjän valoineen ja upeine vesisuihkuesityksineen, suurimman ostoskeskuksen jne.

Nuo kaikki nähtävyydet kertovat ajatuksesta saavuttaa hyväksyminen, olla jollain tavoin pidetty ja arvostettu, kohtaamisen arvoinen.

Vanhaakin näimme ja koimme. Kävimme vanhantyylisessä basaarissa ja pysähdyimme jopa kohtaamaan kauppiaita. He olivat aktiivisia – taisivat olla meidän mielestämme jopa hyökkääviä. Meidän on työlästä hyväksyä noin aktiivinen tapa toimia. Mutta hekin, basaarikauppiaat, pyysivät meiltä hyväksymistä pyytämällä, että ostaisimme jotain. Mutta onko ehdottomasti ostettava. Visainen kysymys!

Olen arvellut, että ei tarvitse ostaa mutta on kohdattava tuo kauppaa pyytävä ihminen. Hän on kuin minä itse, joka myös pyydän hyväksymistä.

Meidän kulttuurissamme ajatellaan helposti, että emme saa käyttää toisen aikaa, jos emme osta. Siis vältämme kohtaamista. Se voikin olla veruke, jolla selitämme kyvyttömyyttämme tai haluttomuuttamme aitoon vuorovaikutukseen.

Haluttomuus kohdata toinen tulee esiin myös siinä miten osaamme ja haluamme ottaa vastaan apua. Me korostamme omaa vastuutamme, joka kyllä on oikein mutta avunpyyntö on käsittämässämme maaillmassa väistämätön tarve. Erityisesti se tulee vastaan meidän monimutkaisesi muodostuneessa yhteiskunnassa jatkuvasti muuttuvine digipalveluineen.