Lottamus siihen että emme ole elämässä vahingossa antaa meille vapautta. Meidän olemisellamme on tarkoitus vaikkakaan emme sitä juurikaan ymmärrä.Jo antiikin filosofit ovat ymmärtäneet jotain siitä. Asiat mitä elämässämme kohtaamme on tarkoitettu oppiläksyiksi siihen että meidät on luotu, emme ole itse luoneet itsejämme. 

Kun elämämme aikana alamme oivaltaa että meille annetaan "vinkkejä" välähdyksen omaisesti siitä todellisuudesta, jota emme näe, annamme välähdysten ohjata ajatteluamme ja siten omaa todellisuuttamme. Konkreettisen, fyysisen, todellisuuden  tila on alati vaihteleva, muuttuva olotila. Siksi maailmaa tuntuvat ohjaavan kaikkinaiset kaoottiset tapahtumat, jotka kuitenkaan pohjimmiltaan eivät ole totta. Kun alamme antaa anteeksi ne tapahtumat, joita olemme kohtaavinamme opimme että on paljon asioita joihin ei tarvitse reagoida. Voimme luopua peloistamme vähitellen ja siten lähestyä mielenrauhan tilaa.