Riittäisikö terapeuttinen keskustelu ilman diagnoosia?

Miten paljon jäävätkään ihmiset ilman apua omien ajatustensa tutkimisessa? Asiat voivat painaa mieltä ja siten sitoa voimavaroja estäen ilon ja vapauden kokemisen. Vielä on epäluuloa ja pelkoa oman mielen kohtaamisessa.  Aina ei ole kyse äärireaktioista, mutta koska tunne on jäänyt kohtaamatta se aiheuttaa epävarmuutta ja yllättäviä reaktioita. Vapauden kokeminen on kuitenkin sallittua ja tervehdyttävää!

Mikä sen estää? Usein pelkästään ajattelemme, että meissä on jotain vikaa tai leimautumisen pelko. Ratkaisevaa on oma asennoitumisemme. Myöskään ei haluta tietoisesti diagnoosia koska se tuntuu häiritsevältä ja koetaan liioitteluna.