Mitä todellisuus on?

Katson pelkojani

Keskiviikko 4.5.2022 klo 8.35 - R.J.

4.5.2022

Katson pelkojani! Mistä ne tulevat ja mitä ne merkitsevät?

Jokainen pelkoni sisältää oppiläksyn, jonka olen yrittänyt piilottaa itseltäni. Niinpä pitäisi katsoa sitä ja opetella näkemään se vain mahdollisuutena luopua pelon syystä, mikä se onkaan. Ihmeiden oppikurssissa pelko määritellään tilaksi, joka ei ole totta. Niinpä voisimme antaa itsellemme anteeksi ne asiat, jotka herättävät pelkoja.

"Rakkaus on lumivalkoinen"

Torstai 28.2.2019 klo 18.49 - R.J.

“Rakkaus on lumivalkoinen” mutta laulun mukaan vain aamulla.

Voisiko rakkaus olla lumivalkoinen vielä illallakin? Miten hyvin kuvaakaan tämä laulu meidän elämäämme ja sen muuttumista!

Kohdatessamme kykenemme näkemään toisemme puhtaan viattomina mutta jo hetken päästä olemme löytäneet pilkkuja puhtaassa pinnassa.

Laulun surumielinen sävy jää päälle koska emme löydä ratkaisua. Sellainen on kuitenkin olemassa. Se on anteeksianto sellaisena kuin Ihmeiden oppikurssi sen näkee. Siinä me katsomme veljestämme/puolisostamme/ystävästämme/lapsestamme hänen viattomuuttaan ja kaikki muu annetaan anteeeksi  ja tehdään siten tekemättömäksi.

P.S. Toivelaulukirjan mukaan Jussi Hakulinen on kertonut että "kertosäe melodioineen ja teksteineen putosi kuin taivaasta".

Viisas sanonta, jota äitini käytti!

Lauantai 23.2.2019 klo 22.58 - R.J.

Silloin tällöin tapahtuu elämässämme asioita, joita emme haluaisi. Äidilläni oli usein tällaisessa tilanteessa tapana sanoa: "Hullu ei huomaa ja viisas ei sano mitään". 

Niinpä monet asiat häipyivät unohduksiin. 

Nyt kun olen opiskellut Ihmeiden Oppikurssia niin huomaan, että siellä opetetaan samaa suhtautumistapaa. Siellä sitä nimitetään "anteeksiannoksi". Se on tapa olla tekemättä asiasta n.s. todellista, koska siihen ajattelumalliin kuuluu illuusion erottaminen totuudesta. 

Mitä ajatus kiitollisuudesta on?

Sunnuntai 29.4.2018 klo 21.03 - R.J.

Kiitollisuus!

Aamiaispöydässä keskustelimme kiitollisuudesta! Mitä se on ja miten ilmennämme sitä?

Samalla tavalla kuin muutenkin me liitämme asioihin omia arvolatauksiamme – ihan huomaamattamme – liitämme kiitollisuuteenkin niitä.

Koemme helposti, että meidän tulee olla kiitollisia. Se sisältää syyllisyyden, jonka olemme omaksuneet siksi, että meillä ylelisesti ottaen on kaikki hyvin.

Yhtä hyvin siihen voi liittyä odotus, joka sekin on turha.

Ollaan kiitollisia nyt niin silloin kiitollisuus on samalla anteeksianto, rukous ja rakkauden osoitus.

Kaikki odotuksemme ja syyllisyytemme ovat meidän elämämme esteitä, joita emme tajua. Niistä luopumalla vapautemme lisääntyy! Silloin voimme olla kiitollisia nyt!

Miksi koemme tulevamme väärinkohdelluksi?

Sunnuntai 15.4.2018 klo 13.46 - R.J.

Kuuntelin tänä aamuna Kenneth Wapnikcin luentoa Ihmeiden Oppikurssista ja päällimmäisenä jäi mieleen seuraava kysymys:

Miksi koemme, että meitä voidaan kohdella väärin?

Siksi että haluamme niin! Onko tuo totta, tekee mieli kysyä!

Olemme siis valinneet itsellemme sellaisen roolin. Haluamme, siis meidän ajateltu persoona haluaa, esittää viatonta ja siirtää sillä tavalla tiedostamaton syyllisyytemme ulkopuolellemme, siis muiden, kannettavaksi. Ihmeiden Oppikurssi opettaa, että se on tarpeetonta koska voimme oppia luopumaan syyllisyyden aiheuttamista pelon reaktioista. Se tapahtuu uskaltamalla tuoda näkyviin ne syyt, jotka koemme syyllistävinä. Silloin meidän ei tarvitse olla pelokkaita siitä, että ne tulisivat näkyviin ulkopuolisten tapahtumien laukaisemina. Voisimme katsella ympärillä olevaa maailmaa rauhallisin mielin. Siis emme yrittäisi olla jotain muuta kuin oma itsemme.