Mitä todellisuus on?

Kuulenko sen mitä sanotaan?

Tiistai 26.1.2021 klo 18.39 - R.J.

Mihin reagoin? Siihenkö mitä sanotaan vai mitä kuvittelen sanottavan?

Oma valinta

Torstai 14.1.2021 klo 10.10 - R.J.

Valitse itse mitä havaitset! Etkö peitetysti pyydä rakkautta joka hetki!

(IOK kirjan tekstin herättämä ajatus)

 

Ihmeiden oppikurssi on useimmiten näiden kirjoitusten taustalla taustalla

Keskiviikko 23.12.2020 klo 22.10 - R.J.

Hyvää Joulua meille kaikille!

Jos sinua kiinnostaa tutustua tähän ajattelumalliin, niin nyt on tarjolla mahdollisuus edullisesti osallistua Ihmekurssi.com ohjelmiin. Näyttää olevan tähän joulunaikaan erikoisehdoin! Mene osoitteeseen www.ihmekurssi.com ja tutustu!

Joulun läheisyys innoitti etsimään viisi vuotta vanhan kokemuksen kuulemastani laulusta!.

Keskiviikko 23.12.2020 klo 15.40 - R.J.

On jouluyö, sen hiljaisuutta yksin (ulkopuolellasi ei ole mitään) kuuntelen (tiedämme että hiljaisuudesta kuuluu luojamme ääni)

 ja sanaton on sydämeni kieli. (vain kokemuksen kautta voi lähestyä todellista maailmaa)

Vain tähdet öistä avaruutta pukee loistaen (tämän maailman pimeydessä näkyy Luojamme aina, vähintään valopisteinä)

ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli. (me tiedämme, vaikka emme muista mistä olemme tulleet, että ikuisuus on todellinen kotimme)

 

Näin sydämeeni joulun teen, (voin itse valitsen oman todellisuuteni) ja mieleen hiljaiseen

taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen. (Jeesuksen tuleminen on meidän oman mielemme valinta)

 

 

On jouluyö ja lumihuntuun pukeutunut maa (viittaus viattomuuteen)

kun yhtä puhdas itse olla voisin. (viittaus syyllisyyden kokemiseen ja anteeksiannon ja anteeksisaamisen tarpeeseemme)

Se ajatukset joulun tuntuun virittymään saa, (muisto ikuisesta rakkaudesta pyrkii tietoisuuteemme)

kuin harras sävel sisälläni soisi. (Luojamme kutsu rakkauteen)

 

Näin sydämeeni………..

 

On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään, (anteeksianto)

kuin oisin osa suurta kaikkeutta. (muistikuva Isä-luojasta ja ikuisesta yhteydestä häneen ja täydelliseen rakkauteen)

Vain kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään,

vaan mieleni on täynnä kirkkautta (Toive mahdollisuudesta oivaltaa että kaikki onkin vain 'unta', jonka luulemme olevan totta mutta josta on mahdollista herätä)

 

Näin sydämeeni ………..

 

Mikä on palkitsevaa ?

Torstai 1.10.2020 klo 8.15 - R.J.

Aamun ajatukseksi löytyi aamiaispöydässä käyty keskustelu, jossa puolisoni kertoi ihmetelleensä omia ajatuksia harrastuksestaan. Miksi tuntuu mielekkäältä harrastaa vaikka balettia vaikka siitä ei voi minkäänlaista uraa tulla? Hän kertoi kesken harjoituksen oivaltaneensa palkitsevuuden tulevan parhaansa tekemisestä.

Onko siis niin, että teemmepä  mitä tahansa mielekkyys onkin kiinni asenteestamme tekemiseemme ja vertailu tapahtuu omaan tasoomme. Kokemus siitä, että teimme parhaamme on "palkkamme".

 

Olenko oppinut mitään? Ovatko ajatukseni muuttuneet?

Perjantai 10.7.2020 klo 20.38 - R.J.

Löysin vanhan kirjoitelmani, joka koski kiusaamista ja hyväksikäyttöä! Siinä oli siis kyse vallankäytöstä ja uhriutumisesta. Samalla se koski jokaista meistä siten, että saatamme ajatella meille tapahtuvan asioita, joille emme voisi mitään. Ne nostattavat meissä pelkoa, että joku tai jokin voisi meitä vahingoittaa.

Olen muuttanut näkökantaani! En ole uhri koskaan kun osaan suhtautua asioihin oikein. Koskaan ei tarvitse luopua itsenäisyydestä. Jos sen teen, olen itse luopunut siitä enkä voi siten syyttää muita. Kukaan ei voi rajata ajatuksiamme ellemme itse sitä anna tapahtua.

Onko tämä elämä peli voitosta?

Maanantai 8.6.2020 klo 11.03 - R.J.

Maailma näyttäytyy meille useimmiten jonkinlaisena pelinä ja olemme näkevinämme voittajia ja häviäjiä.

Onko sen oltava niin? Ei ollenkaan vaan voisimme opetella näkemään sen toisin. Olemalla kärsivällisiä, voimme vaikuttaa omaan kokemukseen todellisuudestamme. Silloin meidän maailmassamme voisi olla "pelkästään voittajia".

Toimiessani myyjänä olen voinut opetella, että myyjällä ja ostajalla on yhteinen tavoite, siis molemmat voivat olla "voittajia". Parhaat kaupat syntyvät, niitä ei välttämättä "tehdä". Molemmat ovat tyytyväisiä lopputulokseen.

Ajatusleikki elämän olemuksesta

Maanantai 27.4.2020 klo 20.43 - R.J.

Ajatusleikki:

Ihmeiden Oppikurssi kertoo, että se kurssi on pakollinen “kurssi”, vapaaehtoista on vain se milloin suoritat sen. Ajatus on, että elämämme on kurssi.

                      Miten sen suorittaminen on yksinkertaisinta ja “helpointa”?

                      Vastaus tähän voisi olla seuraava: Helpointa se olisi kun vain katselisimme mitä kaikkea nousee mieleemme ja malttaisimme olla tekemättä asioista suuria ja tärkeitä. Mistään asiasta ei tulisi kynnyskysymyksiä mihinkään. Kaikki on sitä samaa: Vuorosanoja ja eleitä elämämme näytelmässä ja näytelmän lopussa kuulisimme aplodit!

 Mikä osa elämästämme on kurssia ja mikä sitä muuta, jolla ei ole merkitystä? Merkityksellistä on sillä osalla, jossa annamme itsellemme (ja maailmalle) anteeksi kaiken ja siten luovumme omista arvostuksistamme ja arvioinneista.

Johtajuudesta työssä ja elämässä

Tiistai 14.4.2020 klo 21.25 - R.J.

Työelämässä kohdataan monenlaista johtajuutta, hyvää ja huonoa. Useimmiten sillä tarkoitetaan työelämän johtajahenkilön ominaisuuksia.

Unohdamme kuitenkin lähes aina sen, että meillä on myös oma johtajuutemme, josta olemme itse vastuussa. Jos osaamme hoitaa sen vastuullisesti niin se, millaisen johtajan alaisuudessa työskentelemme ei olekaan itsemme kannalta niin suurta merkitystä kuin luulemme.

Voisitko uskoa, että jos annat veljellesi jotain, saat sen!

Sunnuntai 5.4.2020 klo 23.38 - R.J.

Otsikon väite hämmentää. Voiko se olla totta? 

Jos sinulla on jotain, sinulle tärkeää, voi käydä niin että sen tärkeys vie kaiken huomiosi. Jopa pelkäät menettäväsi sen. Silloin oma maailmasi jähmettyy, etkä voi turvallisesti iloita siitä mitä sinulla on. Sinusta tulee ylihuolehtiva ja tavallaan jäät omistamasi asian vangiksi. Et voi olla vapaa!

Tämän sijaan jos valitsisit suhtautua vapaasti, iloiten siihen mitä on, avaat omat kahleesi itse. Vielä tuomalla sen vapaasti näkyviin (annat sen veljillesi) laajennat ilon muille koettavaksi. Silloin oma olosi on vapaa menettämisen peloista ja vasta silloin voit täysin siemauksin nauttia omistamastasi!

Saanko sen mitä haluan vai sen mitä todellisuudessa tarvitsisin?

Keskiviikko 1.4.2020 klo 8.17 - R.J.

Kun koen tarvitsevinani jotain, niin onko se totta ja ymmärränkö itse mikä minun tarpeeni todellisuudessa on?

Teen kuitenkin päätöksen siitä miten ajattelemani tarve tulee hoidetuksi!

Onko lopputulos se mikä pitäisi? Siis loppujen lopuksi pitää kysyä varmuuden vuoksi että olenko saanut sen mitä todella tarvitsen vai sen millä luulin tarpeeni tulevan täytetyksi!

Ilon kokeminen vai tuloksen saavuttaminen

Lauantai 28.3.2020 klo 21.33 - R.J.

Tänään, koronaviruksen aiheuttaman hämmennyksen keskellä näyttävät monet asiat toisenalaisilta kuin tavallisesti. Niihin sisältynyt arvolataus on muuttunut. Olen saanut seurata läheltä opetuksen muutosta, joka on tapahtunut todella nopeasti, miltei yhdessä yössä. Se on vaatinut opettajilta, lapsilta ja vanhemmilta joustavuutta ja rohkeutta mukautua uuteen tilanteeseen.

Luen HS:n sivuilta miten opetusministeri rohkaisee armollisuuteen opetustavoitteiden suhteen ja muistuttaa vanhempia, että lapsethan ne koulua käyvät.

Samassa lehdessä on juttu valmentajasta, joka on valmentanut urheilujoukkueen lajinsa kärkeen. Valmennus on aiheuttanut keskustelua mikä on kohtuullista ja mikä asiatonta urheilijoiden patistelua.

Onko menestys ja tavoitteiden saavuttaminen ensiarvoista? Mitä kaikkea sen varjolla voidaan tehdä?

Millaisia eroja voi saavutuksilla olla? Opettajat “tavoittelevat” tilannetta, jossa saavutetaan vähintään se mitä ohjeissa on määritelty, mutta tietenkin huippusaavutukset, yli muodollisen tavoitteen ovat toivottavia. Erityisesti huippu-urheilu hakee menestystä, jonka eteen tehdään määrätietoista työtä.

Mikä on ero sen välillä, että huipputulos syntyy oikein mitoitetun toiminnan tuloksena ja sen, että keskitytään yksinomaa tuloksen parantamiseen. Uskon että ero on siinä mielentilassa jossa saavutukset syntyvät!

Kaiken toiminnan tulisi sisältää ilon kokeminen! Jos toiminnassa on ilo mukana, se tukee opettelua ja opetusta, motivoi osallisia ja tavallaan kutsuu muitakin osallistumaan! Jos taas tavoite on suorituskeskeinen, se sisältää ajatuksen tavoitteesta olla erityinen, parempi.

Jokainen meistä opettaa koko ajan itseään! Omaksumme asioita tai sitten ei, teemme itse valinnat. On helpompi liittyä ilon pitoon kuin itsensä piiskaamiseen. Lapset eivät ole useinkaan vielä omaksuneet jälkimmäistä ja oppimisen ensimmäinen tavoite tulisikin olla uteliaisuuden ja löytämisen ilon kasvattaminen jopa ennen varsinaista oppisaavutusta. Uteliaana he tulevat aina löytämään elämälleen sopivat polut!

Tänään heräsin huomaamaan miten valitsen asioita!

Maanantai 10.2.2020 klo 21.36 - R.J.

Valmistelin mielessäni kahta tapaamista! Kysyin itseltäni muutaman kysymyksen ja aluksi ajattelin että minulla ei ole niihin vastausta. Kysymykseni oli tärkeä, koska mielestäni meillä on aina jotain annettavaa tapaamistilanteeseen, mutta nyt tuntui, että en ollut löytänyt mitään. Tavallaan pyysin apua ja sen seurauksena pysähdyin hetkeksi. Se tarkoittaa että annoin asioiden olla ilman tarvetta muuttaa mitään. Näin syntyi mieleeni vapaa tila. Jonkin ajan kuluttua huomasin mikä voisi olla vastaus. Se että "muodostamme mielessämme oman maailmamme" ja se näkyy ulkopuolellamme. Esimerkkinä tästä voisi olla ajatus työn suorittamisesta tai myyntityössä tuiki tavallinen "tavoitteen asettelu". Näillä ohjaamme omaa mieltämme ja siten saamme mitä ajattelemme! Näin tapaamisemme tulee sisältäämään keskustelua mielemme ohjaamisesta!

Miten voin helpottaa päätöksentekoa!

Tiistai 19.11.2019 klo 10.58 - R.J.

Tapasin ystäväni ja keskutelimme monista mieleemme liittynistä asioista. Tässä yksi kohtaamisen jälkeen syntyneistä ajatuksista:

                      Tehdessämme erilaisia päätöksiä kohtaamme itsessämme olevia rajoituksia. Rajoitukset ovat menneisyydessä omaksuttuja tapoja ja kokemuksia. Niiden voidaan ajatella ohjaavan meitä ja tekevän valinnoista hankalia koska emme ymmärrä niiden olemassaoloa emmekä kaikkea muutakaan mikä on tärkeätä ja oleellista.

Valinta ja päättämisprosessin voitaisiin sanoa olevan kaksivaiheinen:

 Ensimmäinen vaihe koskee valintoja lukemattomista mahdollisuuksista tai joskus vain kahden vaihtoehdon välillä. Voi olla todella vaikea valita. Tällöin helpottaa jos voi ensin tarkastella asioita ja antaa itselle aikaa (“nukkua yön yli”) ja antaa itsessä olevan syvän viisauden työskennellä hetken rauhassa, Lopputuloksena vastaus “valkenee” kuin itsestään. (Meissä on suurempikin viisaus kuin n.s. järki, joka sekin on tärkeä)

Toinen vaihe tulee vastaan kun jokin valinta vaatii toimenpiteitä. Jos huomaat että haluat siirtää toimenpidettä on se merkki hämmennyksestä  ja pelosta että onko tämä oikein. Tämä on sinulle suuri mahdollisuus tutkia pelkoasi. Pelko on tila, josta voi luopua. Kun sen tekee, se ei enää jatkossa huomaamattasi ohjaa elämää. Tärkeä asia on havaita pelko ja oivaltaa mahdollisuus luopua siitä!

P.S. Kannattaa harjoitella!

Mitä valitsen kohdalleni?

Sunnuntai 4.8.2019 klo 19.44 - R.J.

Olemme jo elokuun alussa mutta vielä on kesää jäljellä! Ainakin niin haluan itse ajatella ja valitsen niin omasta näkökulmastani.

                      Silmäillessäni pitkästä aikaa muistiinpanojani kiinnitti huomioni tekstinpätkään – “Veljesi tarjoaa sinulle pelkästään rakkautta, mutta sinusta itsestäsi riippuu, mitä haluat häneltä saada!”

 Mitä valitsen itselleni mieluiten? Tietenkin parasta mahdollista eli hyväksyntää ja rakkautta kun se on mahdollista. Ja sitä se on edellisen tekstinpätkän mukaan. Ja niin valinnastani tulee minulle totta eli saan mitä haluan! Oletko ajatellut mitä sinä haluat veljeltäsi?

(tekstinpätkä lainaus Ihmeiden Oppikurssista)

Katso myös Narsismi sivu!

Miten dualistisessa maailmassa voi elää mielenrauhan tilassa?

Torstai 20.6.2019 klo 10.25 - R.J.

Valoisan kesäyön Ihmeiden oppikurssin keskustelun aiheeksi muodostui kysymys siitä mitä mielenrauha on ja miten sen voi saavuttaa? Onko se mahdollista tässä vastakohtien maailmassa.

Vastaukseksi tuli päätelmä, että mielenrauha on mahdollista saavuttaa riisumalla ajatuksista ja asioista arvolataukset pois!

Mitä mielenrauhan tila on?

Tiistai 18.6.2019 klo 23.45 - R.J.

Miten voisimme harjoitella olemista tilassa, jossa ei tarvitse kantaa huolta, Siis olla olematta huolissaan tai vastuussa jostain. Olla mielenrauhan tilassa! Se voisi onnistua siten, että voisimme ajatella elämämme olevan vain tämä hetki. Hetki ilman eilistä ja ilman huomisen huolia!

Helmikuun lopulla kirjoitin rakkaudesta, joka on lumivalkoinen ("Rakkaus on lumivalkoinen"). Siinä se on – se on se hetki jolloin voin ja osaan olla täysin läsnä itselleni ja siten muille. Se on sitä, koska siinä ei ole odotuksia, ainoastaan oleminen. Se läsnäolo on samalla lahja jokaiselle, jonka siinä tilassa kohtaan. Samalla myös itselleni.

Voisinko ja voisitko kokeilla, miltä tuntuu nyt, loman kynnyksellä aamulla ajatella, että tänään on kaikki mahdollista. Mikään eilinen tai aikaisempi asia ei rajoita sitä mitä tänään voi tapahtua ja tänään voi toteutua! Voin kääntyä vasempaan tai oikeaan sen mukaan miltä tuntuu nyt! Kumpikin suunta on tavallaan oikea. Puuttuu vain jokin ulkoinen syy tehdä valinta! Uskallan olla ilman syytä!

Hyviä kesäpäiviä Sinulle!

Onko sinulla kasvutarina?

Keskiviikko 15.5.2019 klo 21.59 - R.J.

Jokaiselle meistä on varattu "kasvutarina"! Kullekin on omansa.

Yhteistä niissä kaikissa on luopuminen turvan hakemisesta tämän arkipäivän muodoista ja tuloksista ja alkaa nähdä turvana oma mielenrauhan tila. Lisäksi oppia löytämään se missä tahansa!

Siinä tilassa tulokset syntyvät kuin lahjoina!

Mikä on tärkeää,asenne, taito vai välineet?

Torstai 11.4.2019 klo 11.55 - R.J.

Kun nurmikko alkoi paljastua lumen alta ja katselin varastossa olevaa golf-bägiä, ajatukseni lensi peliin ja siihen mikä tulokseni oli viime vuonna!

Mikä oli tulos ja miksi? Olinko tyytyväinen?

Omalta kohdaltani yllätin itseni! Yllätys oli, että totesinkin pelin opettaneen minulle asennetta ja hyväksymistä. Siis, viis pelituloksesta, olin tyytyväinen oppimaani suhtautumiseen. 

Tärkeintä onkin asenne, taito kehittyy kun asenne on oikea. Onko välineillä mitään roolia? No, ehkä ne ovat korkeintaan tekosyy itselle olla olematta ihan niin hyvä kuin haluaisi!

Mikä on todellista tehokkuutta omassa elämässämme?

Sunnuntai 24.3.2019 klo 11.50 - R.J.

Mikä on todellista tehokkuutta omassa elämässämme?

Löysin laatikosta mielenkiintoisen tekstin ja ihmettelin mistä se oli peräisin. Jäljitettyäni selvisi että tämä kysymys nousi itselleni esiin 5.5.2018 kun Helsingin Sanomien pääkirjoitus arvioi tiedon, sivistyksen, teknologian ja työn suhdetta.

 

Koko elämämme on meille arvoitus! Luulemme, että se mitä meille elämässämme tapahtuu, tapahtuu ilman meidän omaa vaikutustamme. Niin se ei kuitenkaan ole, vaan tapahtuu se, mikä mielessämme kohtaamisiamme ohjaa. Kohtaaminen on kommunikointia ja sen tulkintaa. Ja me valitsemme itse tulkintamme.

Tehokkuuden ulkoinen vaatimus pyrkii lyhentämään kohtaamisten kommunikointia tehokkuuden nimissä ja siten vaikeuttaa meitä syventymästä omaan mielenmaailmaamme, jonka perusteella kuitenkin teemme valintoja.  

Olisi tärkeä nähdä kaikki kohtaamiset, työtilanteetkin ja siinä tapahtuva vuorovaikutus erinomaisena kouluttautumistilanteena. Mahdollisuutena, jossa saisimme tavallisessa arkipäivässämme työstää mieltämme, eikä tarvitsisi hakea läheskään aina ulkoista asiantuntija-apua. Voitaisiin sanoa, että on tehokasta, kun mielemme hoituu tavallisissa tilanteissa, kun sille annetaan tilaa, siis aikaa!  Se on vähintään yhtä tärkeätä meidän mielenhyvinvointimme kannalta kuin pelkkä aikaan sidottu näennäinen taloudellinen tehokkuus.

Voidaan sanoa, että yksi työn syvemmistä mahdollisuuksista ja merkityksistä on mielemme hyvinvoinnista huolehtiminen. Samoin toimintamme tärkein tehokkuuden mittari ei olekaan ulkoiset aikaansaannokset vaan se millä mielellä teemme asioita.

Hoitakaamme asioitamme ja työtämme hyvällä mielellä niin työn saavutukset palkitsevat meitä parhaalla mahdollisella tavalla!

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Sanomat 5.5.2018, työn merkitys, teknologia, mielenterveys,